maanantai 24. helmikuuta 2014

Kaviokuumepohdintaa

Eilen juoksuttelin taas pikkuponit liinassa. Kentällä oli märkä lumikerros, että sen puolesta olisi voinut ratsastellakin, mutta aina ei jaksa. Pikku Hepalta oli myös kenkä kadonnut. Koitan sitä tarhasta vähän metsästellä, kun on ponia varten työstetty idioottikenkä hokkeineen päivineen. Saisi lyödä saman vielä uudestaan.

Pikku Hepalla oli siis kaviokuume heinäkuussa 2013. Pitäisi aina heti luottaa siihen omaan etiäiseen. Katselin ponia laitumella edellisenä päivänä ja oli hitusen arkovan näköinen. Ajattelin johtuvan siitä, että oli ihan hiljan vuoltu enkä ottanut heti vakavasti. Ei arkonut mitenkään paljon ja liikkui kuitenkin laitumella mielellään. Seuraavana iltana oli pahempi ja otin sisälle. Aamulla eläinlääkäriltä kipulääke ja selkeä kaviokuumehan se oli.

Poni oli viikon kipulääkkeellä koppihoidossa. Oli ihana, kun 4-vuotias esikoinen istui tallissa jakkaralla pitämässä ponille seuraa. Jutteli sille ja katseli ja rapsutteli. Oli jotenkin valloittavan suloista pieneltä heppatytöltä.

Viikon jälkeen poni siirtyi tarhailemaan metsätarhaan loppukesäksi. Liike oli enemmän ja vähemmän puhdas. Ajoittain liike loisti, mutta sitten saattoi taas olla hiukan köpö. Kaviokuumeessa on kuitenkin ihan normaalia ajoittainen takapakki. Kangasalan klinikalla käytiin 16.8. kuvissa, että mitä muutoksia. Pientä rotaatiota eli kavioluun kääntymistä havaittavissa. Suosituksena oli vuolu ja jos ei auta, niin sydänorsikenkä.

Vuolulla mentiinkin alkuun, mutta pakkasten tultua lyötiin idioottikenkä ja pohjalliset. Kova pohja teki ponista miltei jalattoman. Näillä menty ja seuraava kengitys saisi olla normaaliin kenkään, mutta pohjallisten kanssa. Kesällä luultavasti taas paljain jaloin.

Kaviokuumehan voi iskeä mitä moninaisimmista syistä. Google on tässäkin kaveri ja etenkin jos lontoo taipuu, löytyy paljon tietoa aiheesta. Silti aika vähän tutkittu sairaus. Meidän ponilla selkeästi syy oli lihavuus sekä liika valkuainen. Laitumen on päässyt valkoapila valtaamaan. Apilahan on hyvä valkuaisen lähde ja sopii tiineille ja nuorille hyvin. Pikkuisen pulska pikkuponi taas ei sitä tuollaista määrää tarvitse.

Ensi kesänä tuskin uskallan ponia laitumelle päästääkään. Muutenkin keskitytään sen kanssa kunnon kohottamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti