lauantai 11. lokakuuta 2014

Laatuponikilpailu 2014

Tuli sitten lähdettyä ponien kanssa Poriin Laatuponikilpailuun 5.10. Jo lauantai meni ihan penkin alle. Piti ajoissa olla pakkaamassa autoa ja puunaamassa tavaroita. No, isäntä huiteli missä huiteli ja natiaiset roikkuivat punteissa. Pulla-autokin palautettiin pihaan vasta iltasella.

Asiaahan ei yhtään auttanut se, että nuorimmainen valvottaa öisin ihan hirveästi. Se kitisee ja parahtelee kymmeniä kertoja yössä ja vetää unissaan pinnasänkyä ympäri. Ikiliikkuja, kun ei se päivälläkään aloillaan pysy vaan on jatkuvasti menossa ja kiipeilemässä. Vaikka nukkuisin korvatulpilla ja eri huoneessa, niin herään itkuihin ennen isäntää, kun sillä niin mahtavat unenlahjat.

No, vähillä yöunilla pääsi sitten laittamaan kamoja kasaan iltahämärissä. Toki tämän olisi voinut koittaa tehdä aikaisemminkin... ;) Pieni harmaa piti vielä pestäkin, kun oli niin mahdottoman likainen.

Yöunet olikin sitten aika katkonaiset vaikka pötkötinkin olohuoneen sohvalla. Viiden aikaan jo ylös ja puolet poneista pihalle ja puolet autoon. Siinä vielä aamusella tuumailin, että josko jäätäisiin kotiin ja painuisin sohvalle jatkamaan unia. Ilmoittauduttu oli ja kamat kasassa, niin ei muuta kuin autoon ja liikkeelle.

Olin yksin ponskien kanssa liikenteessä ja ihan sopivasti paikalla. Apukädet olisivat olleet tarpeen. Pieni harmaa ekana ulos ja kamat niskaan. Pientä ajolenkkiä verryttelyksi. Poni oli aivan pässi, kyttäsi ja pomppi kaikkea mahdollista. Poppeli kiljui autossa ja Pieni harmaa vastaili.

Pieni harmaa veikin mua radalla kuin pässiä narussa. Päätti kesken radan, että poistuupi vaikka väkisin paikalta, että taisteluksihan se meni. Yleisvaikutelmasta siis 5,5 :D No ihan syystä. Olisi pitänyt jättää poni kotiin.

Kun tultiin radalta, oli jo kiirus rakennearvosteluun. Poni auton viereen, mutta siitähän autossa ollut Poppeli kilahti täysin. Kiskoi itsensä autossa irti, otti takaseinästä vauhtia ja alkoi hyppiä etuseinää vasten. Sai kaviot ikkunasta ulos asti. Olisi pitänyt saada kuva siitä ikkunasta kuikuilevasta ponista, jonka kaviot kurkistaa reunan yli. Tuuppasin pienen harmaan ohikulkijalle ja kävin tsekkaamassa Poppelin tilanteen ja laitoin uudelleen kiinni. Rauhoittui siihen ja lähdettiin Pikku Hepan kanssa maneesille rakenteeseen, jossa ajat myöhässä ja jouduimme siellä aikamme vartoilemaan. Pieni stressi oli Poppelista, että mitä se siellä sillä välin keksii.

Sieltä kun ennätettiin, niin Poppeli autosta ulos ja Pikku Heppa sisään. Siinä vaiheessa jo soitellaan, että pitäisi olla radalla Poppelin kanssa. Joo-o, ajat vain olivat jo valmiiksi päällekkäin, mistä kansliassa mainitsin. Poni vauhdilla kuntoon ja itseltä jäi rytkytkin vaihtamatta. Ajattelin, että ehdin hetken verrytellä, mutta meidät paiskattiin suoraan radalle. Sain kävellä pari kierrosta radan ympäri ja eikun ratsastamaan ohjelmaa. Poni oli todella jännittynyt, mutta ei pöllöillyt mitään, laukat nousivat hienosti ja toimi ihan kivasti siihen nähden, että oli kuin viulunkieli. Sai ihan ansaitsemansa arvostelut.

Ihan kiva reissu kokonaisuutena. Järjestelyt toimi, mukana oli liuta upeita poneja ja keli oli mitä parhain. Ainut päivää varjostava oli mieletön päänsärky, joka alkoi jo aamupäivällä eikä helpottanut kotonakaan vaikka napsin särkylääkettäkin. Kotimatkalla oli todella tuskainen olo, kun päänsärky haittasi jo näköäkin.

Ponit sai ihan ansaitsemansa arvostelut niin liikkeistä kuin rakenteestakin. Estepuolelle Poppeli ensi vuonna! Ja Panda lähtee ainakin askellajeihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti