perjantai 23. tammikuuta 2015

Kuulumisia

Johan on ollut vastoinkäymisiä. Koira piti lopettaa, varsalla oli reikä polvessa ja koko perhe ollut mahataudissa. Ei paljon naurattanut. Viime viikko menikin näiden asioiden kanssa märehtiessä. Onni onnettomuudessa, varsan jalka parantunut hyvin. Mihinkä lie sen onnistunut tarhassa koppaamaan. Koira saatiin rauhallisesti jahtaamaan kissoja paremmille metsästysmaille. Isäntä oli myös sopinut kahden uuden kissan tulosta, joten nyt meillä hiiriarmeijaa pitää aisoissa kaksi nuorta neitikissaa.

Valmennus jäi viime viikolta väliin sen mahtaudin takia, mutta eilen onneksi ennätin mukaan. Tamma on ollut vähän nihkeä viime aikoina, mutta eilen se oli kyllä energinen. Ponipojat viereisessä tarhassa villitsivät jännittynyttä ponia entisestään, joten liikettä löytyi. Valmentajakin kehui lennokasta ja komeaa ravia, jota poni ei vielä valkun aikana olekaan väläytellyt. Liikettä siis kouluradoille löytyy, kun sen vain saa myös hallitusti esitettyä kuskin kanssa. Nyt oli vähän hallitsematonta touhua. Laukat nousivat myös aivan mahtavasti, kun oli sopiva energia takana. Kaikenkaikkiaan oli aika mahtava fiilis ratsastaa noin säpäkkää ja energistä ponia, mutta kyllä se sitten nopeasti väsähtikin.

Toivon, että kunnon kasvamisen myötä tuo mahtava herkkyys ja energia alkaa olla osa jokapäiväistä työntekoa. Aika upea tunne, kun alla oikeasti on voimaa, joka vastaa kuitenkin pieniin apuihin. Pääosin tamma on aika lupsakka ja rento tapaus. Olen yrittänyt nyt maastossa saada sitä laukkaamaan kunnolla eteen ja venymään. Saisi päästellä vaikka täysiä. Pyh. Tamma laukkaa hillittyä, hallittua ja koottua rauhallista laukkaa. Ehkä se siittä vielä heräilee.

Poppeli on ollut ihan lomalla marraskuusta lähtien. On lihonut roimasti, mutta samalla myös harjakattoinen ja lihakseton selkä on kadonnut ja on nyt kauniin pyöreä. Liikkuuhan se varsan kanssa paljon tarhassa. Satulaa en saanut ponille istumaan. No, Wintecin synteettiset vastinhihnat ja pakkanen ovat kaamea yhdistelmä. Vastinhihnat menevät niin jäykiksi ettei vyötä saa kunnolla kiristettyä. Uhmakkaasti päätin mennä ilman satulaa, vaikka odotettavissa oli pientä ilakointia.

Yllätyin positiivisesti. Poni oli herkkä ja kuuliainen. Vähän häslä ja jännittynyt, kun menohaluja olisi ollut. Kengättömyys myös vähän haittasi menoa. Kaikenkaikkiaan oli positiivinen yllätys ja pitäisi selvästi ponia vähän työstää. Panda lähtee ensi perjantaina maneesille hyppäämään ja vähän haikailin Poppeliakin mukaan, mutta tulee vähän liian nopeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti