maanantai 11. toukokuuta 2015

10.5. Laaksolla

Suunnattiin sitten kuitenkin Laaksolle vaikka välillä meinasin jättää sinne köröttelemättä. Matkaseuraksi pakattiin Pikku Heppa, jotta matka sujuu kaikilla osapuolilla mukavammin. Hyvinhän se sujui ja ponit rouskuttelivat rauhassa heiniä koko matkan. Mikäs Pikku Hepan ollessa, jos ruokaa on edessä.

Keli oli mitä parhain, aurinko paistoi ja oltiin Laaksolla ihan ajoissa. Ei muuta kuin ilmoittautumaan ja siinä hissukseen laittelin ponia kuntoon. Aamulla letitetyt sykeröt olivat vähän kärsineet matkalla ja niitä yritin siistiä - tuloksetta. Vähän kun harja kasvaisi saisi tammalle siistin letin sykeröitten sijaan.

Verkkaamaan lähtiessä siellä oli jo yksi ratsastaja maassa ja ambulanssia odoteltiin. Aikataulut siis viivästyisivät. Verkka-alue oli tammalle aika pelottava, kun lenkkeilijää jos jonkinmoista juoksenteli rinteestä alas ja ylös. Puskissa keräsi myös joku mummo roskia ja olihan se aika mörkö, kun siellä kyykki tummissa vaatteissa. Siinä oli pienellä ponilla sulateltavaa. Nuorten hevosten verkka oli myös välillä aika vauhdikasta ;) Onneksi emme olleet pyrähdysten ja pomppujen kanssa ainoita.

Poni oli verkassa "ihan kiva", rentoutui vähän, liikettä sai auki ja tuntui ihan hyvältä. Ei parasta itseään, mutta luottavaisin mielin olin suuntaamassa radalle. Päästiin odotelemaan radan viereen edellisen ratsukon ajaksi. Ja sitten se alkoi, kiljuminen. Huutaminen. Hirnuminen. Ja Pikku Heppa ilmeisesti vastasi autosta. Että ehkä oli pienoinen virhe napata se matkaan. No, parhaani mukaan koitin patistaa ponia keksittymään töihin ja ei muuta kuin radalle.



Siellä oli kaksi rataa. Toinen jäi juuri "parahiksi" tauolle. Käsihevosalue oli aika kaukana, verkkaavat hevoset ns. kuusiaidan takana. Pieni welshi totesi olevansa radalla aivan yksi. Hetken jo olin aivan varma, että nyt pieni poni pakenee paikalta. Kuski koitti sisuuntua ja pysyttiin valkoisten aitojen sisäpuolella. Itse radalla olikin sitten jännittynyt poni paketissa, joka veteli pukkeja ja ristilaukkaa. Ja huusi! Että se elukka jaksoi hirnua jatkuvalla syötöllä. Saatiinhan me yli 59%, mutta kyllä tavoitteena oli saada ainakin yli 60%. Tokihan vastassa oli ammattilaisia superhienoilla jousilla varustetuilla puoliverisillä, mutta silti. Olin vähän pettynyt.


Mutta häntä pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni ;) Treenaillaan vieraita paikkoja lisää ja metsästetään seuraavaa passelia nuorten hevosten luokkaa.

Kuvien copy Kira Seppä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti