tiistai 30. kesäkuuta 2015

Yksin oloon totuttaminen

Luluhan on ollut pääosin laumassa. Viimeisen vuoden pihatossa, jossa jatkuvasti muita ympärillä. Täällä maalla, pikku tallissa on hevosten totuttava siihen, että hetkiä joutuu olemaan ihan yksinkin.

Maukka-varsan kanssa totuttaminen sujui hienosti. Se jäi syömän aamusapuskoita, kun vein muita pihalle. Alkuun se riemastui kamalasti jäätyään yksin, mutta nopeasti tottui siihen, että kyllä sekin ulos pääsee. Jos jostain syystä viivyin pihalla pidempään, alkoi Maukka vähän huudella, että hänkin tahtoisi kyllä ulos.

Nyt Lulun kanssa on sama homma edessä. Ensinnäkään se ei ole juurikaan tottunut olemaan karsinassa. Se on ryntäämässä sieltä syliin heti, kun oven avaa. Olivat muut ponit tallissa tai eivät. Suunnattoman ärsyttävä piirre, jota on nyt pikku hiljaa kitketty pois. Joko piiskan kanssa naputan etujalkoihin ja pyydän peruuttamaan ja odottamaan. Jos piiska ei ole saatavilla, niin ihan kädellä tai narulla näytän, että pari askelta taakse ja odotetaan.

Lulu haetaan laitumelta sisään ensimmäisenä ja viedään viimeisenä. Tällöin se joutuu olemaan pieniä hetkiä yksin tallissa, joka aiheuttaa aikamoisen älämölön ja riehumisen. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Maastoiltavakin täällä on yksin, joten siihen totutus aloitettiin myös. Pienillä lenkeillä ensin lähialueen teillä ja kun homma toimii siinä, niin voidaan lähteä kunnon maastoreissuille. Tosin, tämä on samanlainen kuin muutkin ponit. Töihin lähtiessä on se ja sama, missä muut ovat, mutta jos jää yksin talliin tai tarhaan niin huuto ja riehuminen voi olla aikamoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti