perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kolmen tunnin maasto

Eilen tuli tehtyä kaverin kanssa reipas kolmen tunnin maastolenkki. Miehen kehoituksesta otin Pandan vaikka Sakke olisi maastovarmempi tapaus. Panda on aika liikennevarma yksinkin, mutta ei niinkään maastovarma. Ei se mitään pahaa tee, mutta hiukan saattaa säpsyä ja silloilla hetkeksi jumitti miettimään, että uskaltaako mennä yli vai ei. Ylitimme reissun aikana kaikenkaikkiaan kuusi siltaa, kun joki tässä kiemurtelee. Loppumatkasta nekin meni jo vain vähän pälyillen.

Ratsastin kaverin luo yksinäni ensin puolituntia, josta sitten tehtiin kahden tunnin yhteinen maasto. Pitkiä ravipätkiä, laukkaa, vähän kiipeilyä ja kävelyä. Yksin tekemäni alkumatka ja paluumatka olivat pääosin käyntiä, kun tie on niin kova. Kyllä siinä alkoi kuskinkin persaus olla kovilla, kun yhtäsoittoa sen kolme tuntia ratsastelee. Loppumatkasta kävelin itsekin, kun alkoi auringon hiipuessa jo tulla kylmäkin tässä Suomen lämpimässä heinäkuussa.

Reissu teki hyvää ja itsellekin tuli paljon luottavaisempi olo Pandan suhteen. Voimme huoletta suunnata tuonnekin päin maastoreissuille. Nyt olen karttanut kyseistä tietä, kun siinä liikkuu rekkoja niin paljon. Ei me tälläkään kertaa yhtään kohdattu, mutta uskon ettei tamma niistä ole moksiskaan. Uudet maastoreitit tulevat nimittäin tarpeeseen ja vielä kun on riittävästi valoa iltaisin. Nopeasti se syksy ja pimeys tekee taas tuloaan ja sitten ei rekkojen sekaan enää mielellään mennä.


Maastolenkillä teki myös aika löytöjä. Nam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti