maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mun muru

Nyt seuraa taas hehkutusta. Mun tamma vaan on aivan mahtava. Treenailtiin laukannostoja käynnistä ja poni oli huikee. Okei, sen paha tapa on pieni ennakointi. Parin toiston jälkeen riittää vain ajatus. Mutta se tunne, kun se vastaa pienimpäänkin apuun ja lähtee ylöspäin. Yhteistyö vain paranee koko ajan. Aivan huippua.

Panda tuottaa lähestulkoon aina mielettömän hyvän mielen. Isäntä sanookin, että olen aina naama näkkärillä, kun tulen sisälle. Ei sitä voi vain sanoin kuvailla, mikä fiilis siitä ponista tulee. Ja se, että tuo tamma on kuitenkin ollut minulla pikku varsasta lähtien, lisää ehkä vielä enemmän sitä fiilistä. Nähnyt varsan kasvun ja kehittymisen hienoksi ratsunaluksi. Kommelluksia mahtuu matkaan, mutta sitäkin ihanammalta se aina tuntuu.

Ollaan tehty lyhyitä treenipätkiä kentällä ja maastoillaan paljon. Maastossakin voi treenailla todella hyvin. Ollaan jumpattu mm. väistöjä maastolenkeillä, samoin taivutuksia. Pysyypähän tamman mieli virkeenä maastoillessa. Uusia maastolenkkejäkin pitäs alkaa ettiskellä, jotta pääsis tekeen pidempää matkaa. Tosin, eipä noi autoista juuri mitään tuumaile, että ehkä tossa uskaltas pätkän matkaa mennä paikallistietä vaikka siinä rekkaliikennettä välillä aika haipakkaa meneekin. Itse varmaan pelkään niitä enemmän, mutta tarttuuhan se pelko sitten poniinkin. Mutta ne ajaa oikeasti lujaa. Autollakin liikkuessa saa pelätä, kun tullaisella pikkutiellä laskettavat mäkeä alas keskellä tietä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti