keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tavoitteet korkealle?

Tänään oli iltasella valmennus. Aamulla piti suunnata ajoissa kuitenkin käymään kaupungissa. Minähän kiskoin itseni kuuden aikaan ylös ja menin palauttamaan poneja laitumelle. Ensin Panda ja Sakke. Sitten tarhasta Pikku Hepan seurasta Lulukin peltoon. Pikku Heppa käytti kuitenkin silmät ristissä liikkuvaa tätiä hävyttömästi hyödyksi ja rysäytti sitten portilla itsensä aidasta läpi, kun Lulua hain. Kyllä siinä perkeleet lensi, niin että linnut kaikkosivat puista. Siinä Lulu toisessa kädessä ja toisella yrität napata veikeällä ilmeellä varustettua, nopeita käännöksiä tekevää ponia.

Ei auta, viedään Lulu peltoon. Pikku Heppa köpötteli mukana maistellen milloin mistäkin puskasta ja oli selkeästi varsin tyytyväinen tilanteeseen. Sain Lulun tuupattua laitumeen ja hetken jo epäilin, että Pikku Heppa painaa langoista sinnekin läpi. Juoksenteli tyytyväisenä naapurin pihassa, tiellä ja välillä kävi aina laitumen aidalla pyörärähtämässä, että joko tästä pääsisi luikahtamaan. Kaiken kurassa tarpomisen jälkeen sain lopulta sen pienen perkeleen kiinni. Ponihan oli edelleen sitä mieltä, että hänen paikkansa on laitumella, mutta tuuppasin sen talliin. Ja ah, kengät, sukat ja housut olivat kaikki aivan märkänä ja kurassa. Ja tietysti tapaamiseen alkoi jo olla kiirus... Manasin kyllä koko automatkan pientä ponin kehveliä.

Mutta, illalla oli taas valmennus. Ensin Saken kanssa väistöjä ja vastalaukkoja. Lävistäjältä väistettiin aina uralle. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Oikeaa pohjetta se väistää kuin unelma, pienet avut ja poni menee "automaattisesi". Mutta vasen, oikea murheenkryyni. Sitä puolta pitäisi ponilla paljon jumpata. Oli nimittäin huomattavasti vaikeampaa niin päin. Sama oli kyllä Pandalla, oikea oli helppo ja vasempaan huomattavasti työläämpää. Panda on vasemmalta takajalaltaan selkeästi heikompi, huomattu myös hieronnassa. Sakella vasen hammasvaiva on varmasti myös edesauttanut vasemman "vastustusta". Syytän silti paljon itseäni. Oikea on itsellekin paljon helpompi. Ehkä tiedostamattani treenaan yksin myös enemmän oikeassa kierroksessa asioita? Tarvitsee kiinnittää tähän kyllä huomiota ja jumpata etenkin Pandaa tosi paljon väistöilläkin.

Vastalaukkoja tehtiin siten, että pääty, ympyrällä nostettiin myötälaukka. Pienennettiin se voltiksi ja jatkettiin laukkaa pitkän sivun keskipisteeseen, josta toiseen päähän taas myötälaukassa voltti, Vaikea selittää, mutta hyvä tehtävä. Voltit/ympyrät tulevat molempiin päihin ja ns. loiva kiemuraura väärinpäin pitkälle sivulle. Vastalaukat suijuvatkin Pandalla kuin vettä vaan. Sillehän laukka on todella tasapainoista ja helppoa. Saken kanssa tuli muutamat katkot, kun kuski ei tukenut riittävästi pohkeella, mutta nopeasti päästiin yhteisymmärrykseen asiasta.

Molemmat ponit olivat ihmeen virkeitä tänään. Sakke oli jo alkukäynneissä ihan superreipas ja notkea. Vissiin edellisen päivän pitkät maastolaukat olivat sopivasti avanneet paikkoja. Pandakin oli kyllä varsin pirtsakka ja jopa kuuma. Vähän se otti ehkä alkuun kierroksia väistöistä, kun se ei heti sujunutkaan vasemmalle kuin vettä vaan.

Valmentaja oli kuitenkin sitä mieltä, että Saken kanssa pitäisi alkaa katsella HeA luokkia. Pandallakin se olisi varmaan ensi kaudella edessä. Sakelle pitäisi saada alle myös niitä metrin ratoja. Hui! Mutta vanha poni... ja toinen niin nuori... Kai se on siellä oman pään sisällä kuitenkin, Sakke on ihan kunnossa oleva poni, kun muistaa riittävän verryttelyn. Pandakin alkaa jo olla "iso poni" vaikka se niin varsa omasta mielestäni onkin. On varmaan vielä vuosia. Ehkä alkaa tämä "tätiytyminen" jo tuntua. Mutta haaveissa on, että Pandan kanssa joskus startattaisiin vaativia. Sakke taas on hyvä opetusmestari HeA radoille sekä esteille. Sen kanssa pääsen voittamaan omia sisäisiä esteitäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti