maanantai 27. heinäkuuta 2015

Vettä, vettä...

Ah, tätä ihanaa Suomen kesää. Vettä on saatu taas riittämiin. Oma kenttä ei lammikoita kerää, mutta onhan se tosi raskas näillä vesimäärillä. Maastossa tiet kärsivät kovista sateista ja alkavat olla joko tosi pehmeitä tai isoilla montuilla. Mutta hyvä treenata veteen menoa suurissa lätäköissä.

Mua niin harmittaa, kun olisin halunnut lähteä Lappeenrantaan nurmikentälle Pandan kanssa kouluradoille. Siellä olisi ollut paljon sopivia luokkia. Lähinnä 4-vuotiaille ja 5-vuotiaille varsoneille tammoille avoimia luokkia. Fakta kun on se, että varsomisen takia tamma on siellä 4-vuotiaan tasolla ratsastuksellisesti. Lihaksiston syntyminen kestää. No, tuskin se ponia haittaa, kun tyytyväisenä laiduntaa vesisateessa. Ötökätkään eivät juuri kiusaa. Joutuivat nyt ihan pakosta muutaman päivän totaalilomalle. Isäntä kantanut vedet ja minä käytännössä vilkaissut vain laitumen aidalta, että lukumäärä on oikea. Pari 16 tunnin työvuoroa ei liiemmälti antanut aikaa muuhun eikä kyllä olisi ollut voimiakaan. Jalat myös kiittää tuollaisista työvuoroista ja seisomatyöstä. Välissä ehti sentään ottaa muutaman tunnin unet. Onneksi tuollaisia rupeamia ei kovin usein ole.

Onneksi on tuollainen hyvän mielen poni, joka piristi taas tädin mieltä eilisillan harmauden keskellä. Murehtiminen ja märehtiminen töistä ja fyysinen väsymys kaikkosivat ponin selässä nopeasti. Samalla kaikkosivat harmaat pilvet myös taivaalta ja pilkahdus ilta-aurinkoakin saatiin näkyville. Ponille teki selvästi pari päivää täysin "ihmisvapaata" ja oli taas innolla tulossa töihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti