torstai 17. syyskuuta 2015

Heiskasen Hannan valmennuksessa

Pitkästä aikaa oli Hannan valmennus. Itse olin jotenkin aivan tattis eikä olisi jaksanut raahautua liikenteeseen. Pientä flunssaakin vissiin pukkaa, kun niin paleltaa ja kurkku tuntuu ajoittain karhealta. Vettäkin satoi koko aamupäivän ja näin jo mielessäni, mitä temuamista se olisi Pandan kanssa pitkästä aikaa yksin maneesissa. Into ei siis ollut kovin suuri.

Onneksi sade taukosi juuri kun lähdettiin liikenteeseen, joten jumppailtiinkin kentällä. Paljon helpompi Pandalle, kun näkee tarhoissa muita hevosia. Prepattiin kuskin istuntaa, joka menee helposti vähän takakenoiseksi. Etenkin, kun hevosen liike kasvaa on siellä mukamas helpompi istua, kun nojaa vähän taakse. Eli lantion päällä tulisi istua. Eihän se takakenoiselta tunnu, kun on niin totuttu tapa. Nyt tuntui siltä, että istun aivan etukenossa, mutta videolla se näytti kyllä oikein hyvältä. Toinen hyvin tiedostamani ongelma on lantioni liikkuvuus. Se nyt on niin jäykkä. Istuntahan on sinällään ihan siisti ja kehuttu, mutta se nyt vaan jarruttaa ponin hyviä liikkeitä. Voisi jumppapallon hommata, jotta voisi olkkarissa vähän treenailla. Samoin joku varsinainen istuntatunti tekisi terää, jotta saisi sen lantion kunnolla liikkeelle.

Itse ponihan oli taas aivan super, kun alkuun päästiin. Tosi kiva ja rento. Hanna neuvoi, että ponin jännittyessä kehun sitä, näytän olevani sen kanssa. Se auttoi tamman kanssa. Ja muutenkin, kun muistaa kehua, niin tuohan oikeasti seisoisi vaikka päällään. On todella miellyttämisenhaluinen ja nöyrä poni.


Muutenhan minä olen ratsastuttanut lapsukaisia. Kaksi isompaa on hetkessä kehittynyt hurjasti ja mielellään ratsastavat jo käyntiä itsekseen. Ravissa ovat vielä liinassa. Ja juniorihan ratsastaisi vaikka koko päivän. On kuin liimattu satulaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti