perjantai 25. syyskuuta 2015

Liike on lääke

Olen varmaan aiemminkin blogissa maininnut vanhan Sakke-ponin tarpeesta säännölliseen liikutukseen. Sakkehan tuli meille huhtikuussa ja oli silloin aika kuihtunut. Se oli ollut tiettävästi hyvin epäsäännöllisellä liikunnalla sekä väliin sairaslomallakin. Pahintahan vanhalle ponille on epäsäännöllinen ja rankka liikunta. Toki se on haitaksi minkä tahansa ikäiselle hevoselle, mutta iäkkäälle varmasti ottaa vielä kovemmalle. Ja huomaahan sen itsestäkin. Jos nyt lähtisin jonnekin salille tai zumpailemaan, niin eipä sitä varmaan huomenna pääsisi sängystä ylös, kun lihakset olisivat yhtäkkisestä liikunnasta kipeät.

Saken mahavaivojen takiakin sille on tärkeää säännöllinen liikunta. On ollut kesän aikana ihana huomata, kuinka liikunnasta on oikeasti apua. Poni menee koko ajan parempaan suuntaan. Liikunnan ei tarvitse olla mitään jatkuvaa kentällä hinkkausta eikä tuollainen konkariponi sitä mielestäni enää ansaitsekaan. Lapset sillä toki opettelevat ratsastuksen saloja ja muuten koitetaan monipuolisesti jumppailla kentällä, hyppiä esteitä ja maastoilla mahdollisimman paljon. Lisäksi tietysti valmennukset, joissa sitten työstetään ponia enemmänkin.

Oma suhtautumiseni Sakkeen oli alkuun vähän epäileväinen. Onhan se jo niin vanha, 20-vuotias, että pitäisi päästää se helpommalla. Olen kuitenkin tässä seurannut, että moni kisaa Suomessakin jopa vanhemmilla poneilla vielä alue- ja kansallisella tasolla. Saati sitten kansainvälisesti kilpailevat huippuratsukot, jossa sielläkin näkyy väliin senioreita. Ponin vain parantuessa koko ajan, olen itsekin tajunnut että liike on lääke. Jos se jää seisomaan, se kuihtuu pois. Säännöllisellä liikunnalla, mutta ponia kuunnellen, se vain vetristyy. Itse asiassa Sakke on ollut nyt todella vetreä, kun on edelleen Maukan kanssa yöt laitumella. Lisäruokaahan sinne tulee kannettua aika määrät, mutta niillä on se 3 hehtaaria siinä tallustelavana ja telmittävänä. Maukkahan on osoittautunut Sakelle oikein hyväksi kaveriksi. Ovat itseasiassa aika paita ja peppu nykyään. Maukka pitää Saken liikkeessä. Tällöin minun ei tarvitse stressata Saken vapaapäivistä, kun tiedän että se kyllä joutuu liikkumaan. Jos isken sen tammojen kanssa samaan tarhaan, ei se siellä liikkuisi. Olla möllöttäisivät heinäkasalla ja silloin tällöin voisivat jotain koittaa ehkä telmiä. Maukka-Sakke yhdistelmä on siis varsin toimiva combo. Sakke on määrätietoinen pomo, mutta mahtuvat kuitenkin samalle väkiruokakipollekin.

Mieltä lämmitti myös kovasti valmentajan kommentti viime viikolta. Sakellahan on ollut muutaman vuoden sisään jos jonkinlaista vaivaa ja sitä on hoidettu klinikalla paljon. Muutamaan kertaan se on jo hyvästelty viimeiselle matkalle. Tuli sitten valmennuksessa puheeksi, että koitan pitää Saken hengissä vielä muutaman vuoden, jotta omistajan tytär pääsisi sillä vielä ekoihin kisoihinkin. Valmentaja siihen tuumasi, että jos Sakke ei meillä pysy hengissä, niin ei sitten missään. Sanoi, että se on nyt niin hyvässä paikassa.

Eihän meillä ole paikat viimeisen päälle, mutta hevoset hoidan parhaani mukaan. Vanha talo ja lukuisia remonttikohteita ja siihen lisäksi pihamaa ja talli. Eipä siinä ehdi kaikkea laittamaan tiptop, mutta hevoset hoidetaan hyvin, mutta hevosina.

Lopulta mekin päästään sänkkärille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti