lauantai 12. syyskuuta 2015

Oma pieni askellajiponini

Eilen oltiin valmennuksessa vieraalla, isommalla kentällä. Sakella otettiin hyppyjä sunnuntain kisoja silmällä pitäen. Valmentaja sanoi, että maastoesteet tekee ponille hyvää, kun sieltä tulee isoa laukkaa ja jää lyhyt, tikittävä laukka pois. Vähän saisi poni liikkua jopa tarmokkaamminkin. Sakkehan on edelleen yöt laitumella Maukan kanssa, kun viime päivät ovat olleet todella kauniita. Yöt ovat toki viileitä, mutta vesisateet ovat pysyneet poissa. Pysyypähän ponitkin liikkeessä ja turhaa virtaa ei pääse kertymään.

Maukka on muuten aivan järjettömän takakorkea. Yritin siitä kuvia napsia laitumella, mutta eihän siittä mitään tullut, kun joko seisoi niin hassusti tai tunki tutkimaan puhelintani. Kaikissa epäonnistuneissakin otoksissa sen takapuoli näyttää olevan ainakin 10cm ylempänä kuin etupää. Saas nähdä pysyykö ponimitoissa.

Pieni villiori
Leikittäskö?

Vielä löytyy nyhtämistä

Valmennuksessa oli seuraavaksi Pandan vuoro ja sen kanssa oli tarkoitus vähän treenata askellajeja laatuponikisaa silmällä pitäen. Ponihan otti kierroksia, kun jäikin yksin kentälle muiden poistuessa paikalta. Se ei ole sellaisia hepuleita hetkeen saanutkaan, mutta onhan sillä nyt myös voimakas kiimakin päällä. Se moottori kun lähtee käyntiin, niin sitä voimaa todella pienessä ponissa on. Odotin kevättalvella esiin tulleita megapukkihyppysarjoja, mutta energiasta ja kovasta jännityksestä huolimatta niitä ei tullut. Ihme. Sieluni silmin näin itseni jo maistelevan maassa hiekkaa ponin painellessa pitkin kaurapeltoa. Sitä voimaa kun on alkanut kertyä, niin pukit ja riekkumiset ovat aina entistä rajumpia.

Pikku hiljaa saatiin tamma keskittymään työntekoon, mutta sopivasti oli häiriötekijöitä ympärillä ja tunsin pienen pommin kytevän koko ajan takapuolen alla. Mutta tästä tuli sen verran potkua poniin, että se näytti sitä parasta liikettään. Siis WOU mitkä keskiravit se päästeli menemään eikä laukkakaan suinkaan huonoa ollut. Ponihan ei tarvinnut kuin päästää menemään, niin sehän läks. Ja kuitenkin poni myös tuli lisäyksistä nätisti takaisin. Oli se vain mahtava tunne ja mieletön liike. Valmentaja sanoikin, että ravissa nopea kosketus maahan ja poni kirjaimellisesti vain leijui. Iso kenttä tuntui äkkiä kovin pieneltä noilla liikkeillä. Jos siltä tuon saman saisi ensi viikonloppuna esiin, niin kärkipäässä kilpailua oltaisiin. Pientä pöllövirtaa pitäisi siis pistää purkkiin ja syöttää tammalle aamupalaksi.

Mutta poni tuntui hyvältä, aivan järjettömän hyvältä, loppuvalmennuksesta. Se rentoutui ja liikkui itse kevyesti ja rennosti ja vastasi todella, todella pieniin apuihin. Fiilis oli kyllä kuskilla aivan mahtava. Ponihan kehittyy nyt valtavin harppauksin ja se, että sen kanssa on niin mielettömän kiva työskennellä. Se on niin yritteliäs ja yhteistyöhaluinen, oma pieni askellajiponini.

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva lukea kaikista touhuista ponien kanssa ! Toivottavasti pidät julkisena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hyvin paljon tämä on tällaista tajunnan virtaa, jota raapustelee ylös.

      Poista