perjantai 23. lokakuuta 2015

Syyshuoltoa

Nyt on urakalla huollettu poneja. Kengityksessä laitettiin jo hokinreijät, jos se talvi vaikka tulisi. Löytyi uusi kiva kengittäjäkin. Lulu sai myös kengät ja pehmeät pohjalliset. Hankalia kavereita oli Maukka, Lulu ja yllätykseksi myös Panda. Tosin Pandalla oli toisessa etusessa jotain häikkää. Kesällä sillä lähti kenkä vieden vähän kaviota mukana. Se paikattiin ja kengitettiin ja kaikki oli ok. Seuraavassa kengityksessä se ontui muutaman päivän. Huolestuin, mutta se asettui siitä kuitenkin. Epäilin joko liian ylös tulleita nauloja tai liikaa vuolua. Nyt kengitettiin liki samoihin reikiin, mutta sieltä tulikin verta?! Yhdessä tuumin sitä kengittäjän kanssa pähkäiltiin, kun kaiken järjen mukaan siitä ei voisi tulla. Kengittäjä laittoi koko kengän uudestaan. Mikä lie verenpurkaus tms. kaviossa sitten onkaan ollut? Tarkistettiin vielä, että poni liikkuu hyvin kovallakin pohjalla. Ensi kerralla pitääkin olla tarkkana tuon kintun kanssa.

Sitten kävi taas eläinlääkäri raspaamassa. Sakke tsekattiin ja se lohjennut hammas oli kuulemma ihan hyvännäköinen. Ei mitään ongelmaa eikä puhetta hampaanpoistosta. Huuhtelu ilmeisesti auttaa ja silloin viitteitä alkavaan tulehdukseen ei näkynyt ollenkaan. Sen puolesta poni porskuttanee mainiosti.

Lululta poistettiin sudenhampaat aika kivuttomastikin. Nyt, kun sillä on kengät ja hampaatkin kunnossa, niin voidan palautella sitä hommiin. Maukaltakin kiskottiin aika jäätävän kokoiset sudenhampaat ja vertakin tuli sitten sen mukaisesti. Hampaissa oli koukkumainen juuri, mutta irtosivatpa ne lopulta. Pääseepähän sekin ajo-oppiin jahka on tovin suutansa parannellut. En ole sille halunnut kuolaimia edes sovitella, ennen kuin sudenhampaat on poistettu. Ehdointahdoin en halua aiheuttaa huonoja kokemuksia kuolaimista.
Lulun suuvärkkiä

Oli taas hyvin informatiivinen hammaslääkärin visiitti. Keskusteltiin sudenhmapaista, kun ne usein edelleen jätetään poistamatta. Olen istekin jättänyt jopa toisen eläinlääkärin suosituksesta ottamatta Pikku Hepalta niitä pois. Eivät kuulemma olisi haitaksi, kun ovat niin pienet. No, nyt poni on niin vajaakäytöllä, eikä tämän hammaslääkärin kiireiden takia ennätetty niitä tässä rutistuksessa pois ottaa. Puolen vuoden päästä on taas osa poneista tsekattava, niin josko sitten.
Ylhäällä Maukan sudenhampaat ja koukkumainen juuri, alla Lulun.

Mutta toisaan, ne sudenhampaat, jotka usein sinne yläleukaan ilmestyvät (voivat olla toki alaleuassakin), heti hammasloman jälkeen, voivat olla hevoselle aika kivuliaatkin kuolainten kanssa. Ei niistä vissiin muuten haitaksi ole, mutta kuolaimen kanssa voivat aiheuttaa ongelmia. Ja usein kuulemma jää sudenhampaiden poistossakin mm. pala hammasta tai juurta, joka voi vaivata vielä pitkään. Olen itsekin kuullut, että jo vanhemmiltakin kouluhevosilta poistetaan suuhun jääneitä sudenhampaan paloja. Tai vallan koko sudenhampaat, kun ovat vain "unohtuneet" tai eivät ole suoranaisesti vaivanneet. Maukallakin jäi pieni pala sudenhampaan juuresta. Seuraavalla kerralla katsotaan, että mikä mahtanee olla tilanne. Onneksi hevosen suututkimukset ja osaaminen niiden saralla on lisääntynyt. Mielestäni oli erittäin mielenkiintoista päästä taas kurkkimaan hevosten purukalustoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti