tiistai 24. marraskuuta 2015

Lunta - ja puita - tupaan


Lunta, lunta
Perjantaina heti aamusta alkoi lumisade. Ihana kevyt ensilumi, joka sitten kirjaimellisesti hukutti kokon tämä pikkukunnan lumimassojen alle. Lunta tuli jatkuvasti. Märkää ja painavaa. Nopeasti lumi pakkautui puihin ja perjantai-iltana alkoikin rytinä. Puita kaatuili, latvuksia ja oksia katkeili lumimassojen painosta. Sähköt menivät poikki. Puhelin- tai nettiyhteydet eivät toiminee. Kyllä siinä meinasi vähän jo usko loppua, kun vietin viikonlopun yksin kolmen lapsen ja ponilauman kanssa isännän ollessa reissussa. Onneksi tupa lämpiää puilla, mutta kyllä niitä saikin kantaa ja rämpiä polvia myöten lumessa.


Kentän aitaa räsähteli tulitikuiksi

Sunnuntai-iltana saatiin pätkittäin sähköjä





Lumimassat onnistuivat kaatamaan myös aitatolppia ja venyttivät aitalangat maahan asti. Lumen painosta katkeilevat oksat pistivät muun muassa kentän lauta-aitaa tulitikuiksi rymähtäessään maahan. Lauantaina ja sunnuntaina sainkin rämpiä aitoja kierrellessä ja parhaani mukaan niitä korjailla. Homma tuntui toivottomalta, kun lunta vain tuli ja sitä mukaan kun jostain sai korjattua, räsähti jonnekin oksa joka veti taas langat maahan.

Voimat eivät enää riittäneet lumitöihin, joten sitä sitten tosiaan taivallettiin polvia myöten. Koko paikkakunta oli välillä pimeänä. Vanhemmillani piipahdimme viikonloppuna syömässä, että päästiin vähän ihmisten ilmoille, mutta meni sieltäkin sitten lauantaina sähköt. Ja olihan se auto ensin lapioitava lumen alta ja vielä väylä tielle asti.

Otsalamppu oli onneksi ladattu, mutta toi tuo lumi myös ihanaa valoisuutta. Ponit saivat lisävirtaa muuttuneesta maisemasta ja olivat intopiukeana. Isommasta tarhasta kaatui tai katkesi kaikkiaan kymmenen nuorta koivua. Vähän hirvittikin poneja tarhata siinä, etteivät saa yhtään niskaansa. Noita kokonaan aukeita ja tasaisia tarhoja kun tässä ei ole. Ponit saivatkin seistä normaalia enemmän sisällä.

Isäntä onneksi kotiutui sunnuntai-iltana ja pian sen jälkeen tulivat sähkötkin. Tosin aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä katkeilevat edelleen eikä puhelinlinjat eikä netti ole tätä kirjoittaessa (maanantaina) toiminut kuin pätkittäin. Sunnuntai-iltana pääsin myös taas poneja pyörittelemään. Tilsat hidastivat treenimahdollisuuksia, mutta kentällä oli sopivasti lunta hankitreeniin.

Lumihan on ihanaa, tykkään talvesta. Tällainen yllättävä lumimassa ja pitkä sähkökatko aiheuttivat pientä hampaiden kiristelyä. Lunta tuli tlle paikkakunnalle parhaimmillaan yli 40cm. Että sellainen kevyt ensilumi... Pienet vilkkaat lapset ja valoina kynttilät aiheuttavat vielä vähän lisästressiä. Näillä seuduilla sähkökatkot ovat enemmän kuin yleisiä, kun jotain pientä luonnonmullistusta tapahtuu. Ja olihan Elenian verkoissa liki 60.000 asiakasta pahimmillaan ilman sähköjä. Tänne perähikiälle niitä ei ihan heti silloin tulla korjaamaankaan. Ruokaa meni jonkun verran pilalle, mutta talviaikaan sen voi säilöä ulos tai meillä kylmänä pysyvään ulkoeteiseen. Pakkanen ei ennättänyt onneksi sulaa, joten isommilta hävikeiltä vältyttiin. Kokonaisarvio pihapuiden tuhoista selvinnee vasta, kun lumet vähän sulavat. 


Poppelin kävin myös perjantaina ratsastamassa. Se oli aivan pässi. Ilmeisesti lumimäärästä äkkinäisesti muuttunut maailmankuva järkytti ponin mieltä ja syke oli kyllä nousussa. Se keuli, pukitteli ja otti lähtöjä. Juuri, kun tuntui että alkaa sujua ja poni on ollut tosi lungi ja kiva. Takapakkia, joka toivottavasti vaan johtui lumesta. Sunnuntaille oltiin ilmoittauduttu Poppelin kanssa kisoihin, mutta ne jouduttiin järjestäjän toimesta perumaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti