perjantai 11. joulukuuta 2015

Ajohommia ja sykkeitä

Isäntä on jo aikaa sitten hankkinut Pandalle sykevyön. Tarkoitus on ollut ottaa se monesti käyttöön, mutta aina unohtunut. Nyt isäntä sitten muisti passittaa sitä testailemaan. Harmillisesti se osui sen verran valjaisiin jossain kohtaa, että ei ollut enää kunnolla kiinni ja poni siis kuoli kesken lenkin. Tai siis syke katosi. Samassa systeemissä pystyy GPS:n avulla seurata lenkin ja vauhdin. Ihan toimiva vekotin siis. Tähän mennessä käyttänyt SportsTrackeria matkan mittaamiseen. Vähän tuo sykevyö vaatii varmaan harjoittelua, että saadaan siitä hyöty irti. Kuntoahan tässä olisi tarkoitus yhdelle jos toiselle (omistaja mukaan luettuna) talven aikana kasvattaa.

Pandalla siis ajoin. Se on opetettu ajolle ja siihen se on aikanaan oikeastaan jäänytkin. Nyt iskin kärryt perään ja heitettiin pieni lenkki. Tarkoitus olisi nimittäin saada tamma vetämään vanhoja nelipyöräisiä trilloja ja sem takia sen täytyy olla kärryjen edessä todella varma. En todellakaan halua yli 100 vuotta vanhoja trilloja hajottaa ponin pelleilyihin.

Poni ei ollut moksiskaan tädin touhuista. Puksutteli menemään korvat hörössä tuttuja teitä. Kärryjen edessä se oli jopa yltiörauhallinen tai hidas. Luulen, että äkkiseltään vetäminen tuntui taas oudolta. Hölkkäiltiin kuitenkin rennosti loivaa ylämäkeäkin. Ajolenkin jälkeen pyöräytin ponin vielä kentällä ilman satulaa. Päästiin työstämään laukkaa ja siinä poni olikin oikein innokas ja virtaisa. Tuntuu, että näillä jatkuvilla sateilla ponitkaan eivät tarhassa liiku yhtään. Seistä möllöttävät ja syövät. Sitten ne keräävätkin vähän enemmän virtaa. Loppuisivat nyt jo nämä jatkuvat sateet ja tulisi lumi ja pakkaset!
Huono kuva, mutta meillä on luomukavaletteja maastoreiteillä. Lumimyrsky pätki ja kaatoi reippaalla kädellä naapurin koivikkoa, jossa käydään heittämässä kävelylenkkejä.

Lulun otin kanssa, mutta ilman satulaa. Satula ei ole mitenkään silmiinpistävästi epäsopiva. Pandan xxw penkki ollut nyt käytössä ja vain sen pari kertaa. Luulen silti, että se jostain voi olla ahdas tai epämukava, koska Lulu on aavistuksen eri mallinen kuin Panda. Ja herkkähipiäisenä neitinä Lulu voi reagoida siihen aika voimakkaastikin. Maastakäsin tsekkasin ensin, että kaasu ja jarru toimii. Oli taas vähän hätky tamma. Yhtäkkisiä pieniä paniikkeja ja pyrähdyksiä. Aina portin kohdalla. Toki siinä portin kohdalla tulee valon jälkeen se pimein paikka. Tiedä häntä, mikä nyt sen aiheuttaa.

Isännän passitin taas narun jatkoksi. Kävin selässä pari kertaa, että poni on varmasti ok sen kanssa. Ei mitään, joten nousin kyytiin. Nyt oltiin siis ilman satulaa, mutta ponin selkä on niin leveä ja mallia sohva, että ei sieltä ihan heti alas tulla. Liikkeelle lähdössä poni selkeästi taas kuulosteli. Mentiin sitten ympyrällä käyntiä ja pysähdyksiä. Portin kohdalla oli aina sellainen räjähtävä pommi, mutta kun se ohitettiin, niin kaikki oli taas hyvin. Jätettiin hommat käyntityöskentelyyn, kun poni alkoi siinä rentoutua. Nyt muutaman päivän tauko ja sitten katsellaan tilannetta uudelleen.

En vain käsitä, mistä tuollainen yhtäkkinen suoranainen pakokauhu on tullut? Mitään, ei niin mitään, ole edeltävillä ratsastuksilla tapahtunut. Sitten vapaiden jälkeen alla onkin aivan eri poni. Jostain se on siis todennäköisesti kipeä tai jotain. Ärh. Tuntuu turhauttavalta. Voisivatpa nuo elukat puhua, niin selvittäisiin monelta murheenkryyniltä ja pähkäilyiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti