perjantai 4. joulukuuta 2015

Kukkahattutäteilyä

Olen pehmeän hevosenkäsittelyn kannalla. En ole ollut aina tai pikemminkin olen saanut aika vahvan opin hevosen pakottamiseen ja komentamiseen. Nyt aikuisiällä asenne on muuttunut paljon. Puksuttelin minä teininäkin menemään maastossa pelkällä riimulla enkä pitänyt kovien kuolainten käytöstä. Silti välillä tuli oltua turhankin julma hevosille. Kun taito loppuu, väkivalta alkaa.

Nyt on huomannut maastakäsittelynkin merkityksen aivan erilailla. Jos homma ei toimi maasta käsin, niin turha siellä selässäkään keikkua. Onneksi vastaan on tullut elämän aikana enemmän ja vähemmän hankalia tapauksia eikä vain kilttejä peruspuksuttimia.

Pandahan varsana pääsi keulimaan pahasti kuolainten kanssa. Siitä jäi sille pitkään kuolainkammo, kun todennäköisesti oli ilkeästi taittunut kitalakeen. Tuo kun ei paljo vaadi, kun menettää asioihin luottamuksen. Sen kanssa alkuun meninkin kuolaimettomilla. Niillä aloiteltiin ratsun hommat. Sittemmin sain sen uudelleen totutettua kuolaimeen. Haastetta lisää sen jätti-iso suu ja 15,5cm:n kuolainkoko...

Nyt olen ajoittain ottanut kuolaimettomia taas käyttöön. Hyvä puoli siinä on se, että ratsastan huomattavasti enemmän silloin istunnalla. Yllätyinkin kuinka hyvin poni niillä toimii pienin ja kevyin avuin. Maastolenkkikin heitettiin kuolaimettomilla. Olen jo joskus aikaisemmin todennut, että jos se 500kg päättää lähteä, niin on ihan sama mitä rautaa siellä suussa on. Toki se rauta hevosen suussa luo kuskille turvallisuuden tunnetta enemmän.

Haluaisin oppia enemmän tästäkin "lajista". Olisi ihana voida humpustella pelkällä kaulanarulla menemään. Ihaillen tulee katseltua videoita, joissa yhteistyö toimii upeasti pelkällä istunnalla ja kaulanarulla. Ehkä mekin sitten joskus, mutta töitähän sekin vaatii.

Noin muuten ponien liikutus on ollut nyt kelien suhteen todella vaihtelevaa. Välillä on vähän suojalunta, joka tekee jäätäviä tilsoja, välillä kenttä ja tiet ovat pienessä peilijäässä ja välillä kaikki on sulana. Luo vähän haasteita täysipainoiseen treenaamiseen eikä iltaisin jaksa maneesillekaan suhata harva sen päivä. Ensi viikolla jos saataisiin tilsakumitkin alle, niin voisi keskittyä ponien kanssa tehokkaisiin maastolenkkeihin. Huomenna käydäänkin tuuppaamassa tamman kanssa harjoitusmielessä A-merkin kouluohjelma... Saas nähdä kuinka meidän käy. Haasteellisinta on vasemman laukan nosto käynnistä. Ravista vasen nousee jo lähes aina oikein, mutta käynnistä ei sitten millään. Tätä jumppailtu ja toivottavasti se tuottaa tulosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti