lauantai 26. joulukuuta 2015

Räjähtävää welshi-voimaa

Panda tosiaan lomaili melkein parisen viikkoa tuossa joulukuun puolivälin tienoilla. Ennen joulua otin sitä pikku  hiljaa töihin ja käytiin myös valmennuksessa. Loman jälkeen ponissa on alkanut olla järjettömästi energiaa. Ei siinä, tykkään energisistä hevosista. Tunne on aika mahtava, kun se moottori siellä takapuolen alla oikeasti toimii, poni on ryhdikäs, innokas ja vasta apuihin nopeasti. Valmentaja kehui kuinka se onkin muuttunut sitten viime näkemän, josta oli vierähtänyt toista kuukautta.

Siinä vain tulee nyt se pieni mutta. Kun se poni on niin herkkä ja räjähdysaltis. Se kuumenee nyt todella paljon, etenkin laukoista. Ja kun joudun ottamaan sitä kiinni, ettei vain päästeltäisi menemään, niin se poni kirjaimellisesti räjähtää. Se singahtaa welshin äärettömällä nopeudella mihin ilmansuuntaan tahansa purkaen sen suunnattoman energiansa. Se on kuin hulluimmista pilapiirroksista, joissa ponin jalat sojottavat jokainen omaan ilmansuuntaan, sieraimista nousee savu ja ponin silmät pullahtavat päästä ulos. Kuski tietysti pomppii siellä parin metrin korkeudessa.



Ei, poni ei ole ilkeä, se ei yritä saada minua alas. Ei se lähde vetämään pukkilaukkaa kentän päästä päähän. Se vain kirjaimellisetsä räjähtää, loikkii ja pukittelee. Sitten tilanne on ohi, hommat jatkuu. Hienoa. Kunnes seuraavan kerran ylitetään ärsytyskynnys, joka laukaisee suunnattoman räjähdyksen.

Panda teki näitä keväällä. Kesä menikin aika kivasti, poni oli aika usein jopa hyvin raukea ja rauhallinen. Nyt sitä voimaa ja kuntoa on rutkasti enemmän, joten loikatkin ovat paljon suurempia. Jos olisimme maneesissa, kolisteltaisiin oikeasti niitä kattopalkkeja. Positiivista sinällään, tuolla voimalla se voi hypätä esteitäkin paljon enemmän kuin olen odottanut... ;) Olen kuitenkin todennut, että jos se saa minut alas, on se sairaalareissu. On se lähellä ollut, mutta vielä on kyydissä pysytty ilman satulaakin. Poni käy jo niin korkealla, on niin nopea ja pukit ja käännökset ovat jo todella rajuja. Tuo ei ole mitään pientä söpöä ponipukittelua tai pieniä loikkia.

Jos se ei pian asetu, on se tsekattava klinikalla läpi. Pidemmän päälle tuo menee oikeasti vaaralliseksi. Nyt on selkä ottanut vähän itseensä, kun poni iskenyt pari mojovaa ja terävää pukkia peräjälkeen. Niitä iskuja ei tahdo selkä kestää. Sisäelimetkin varmaan kiittää tuollaisesta tehosekoittimen vatkuloinnista. Jos positiivisia asioita haetaan, niin kuskin tasapaino on kohdillaan ja huvipuistolaite löytyy taas omasta takaa. Ehkä se siittä taas asettuu tai löydettäisiin syy tälle riekkumiselle.

Muutenhan poni on hurmaava itsensä. Nauttii huomiosta ja on todella miellyttämisenhaluinen. Lisääntynyt energia näkyy myös tarhassa riekkumisena, taluttaessa vierellä ravailuna. Koitetaan vain suunnata se voimakas energia oikeisiin töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti