torstai 28. tammikuuta 2016

Aijotko pitää ite?

Jääkö se teille? Meinaatko myydä? Kysymyksen olen kuullut aika moneltakin taholta varsan osalta. Maukka syntyi toukokuussa 2014. Pari kuukautta kyttäsin varsomiskameraa läpi yön ja olin aivan varma, että ohi menee kuitenkin. Panda kantoi varsaa liki 12kk eli vähän pitkäksi meni. Tamma kuitenkin näytti lopulta varsomista edeltävänä päivänä selvät vahatipat ja muutkin merkit. Ponit illalla vähän aikaisemmin sisälle ja varsomista odottelemaan. Kameran kautta isännän kanssa sitä kyttäiltiin.

Pikku-Maukka



Ensikertalainen tamma oli hivenen hukassa koko touhusta ja varsaa jouduin vähän avittamaan, vanha postaus varsomisesta on täällä. Olin nähnyt unta, että sieltä syntyy ruunikko ori, josta tulee hieno. No, ei se ensimmäisinä päivinä edes ruunikolta näyttänyt muutamaa pientä mustaa harjajouhta lukuunottamatta. Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että varsa tulee itselle. Tottakai oli ajatuksena, että siittä rakennetaan alusta lähtien meille toinen poni. Ei ollut mielessäkään myynti. Ei ole kyllä edelleenkään. Isännältä piruuttani tuossa kysäisin pitäisikö Maukka laittaa myyntiin, mutta vastaus oli napakasti kieltävä. Ja isäntähän puolustaa orin palleja varmasti viimeiseen asti. Tuskin se huomaisi eroa vaikka eläinlääkäri ne kävisikin joku päivä napsaisemassa pois... Eikä sillä, en usko että nuorella orivarsalla markkinoilla kovaa kysyntää edes olisi vaikka Cathael Maximuksen Suomessa syntynyt ensimmäinen ikäluokka vakuuttava onkin, koko sisaruskatras repäisi Hippokselta 1.palkinnot.

Kuva Leena Kahisaari, 14.7.2015 Hippos I-palk.
Mutta moni on tosiaan kysellyt, että pistänkö myyntiin. Ei, kukaan kyselijöistä ei ole mikään ostajaehdokas tai edes välttämättä hevosihminen. Miksi myisin? Itsellehän se on tehty. Jo astutusta suunnitellessa ajattelin, että siinä on seuraava kasvamassa. Ihanahan se on seurata hommaa alusta asti, aina astutuksesta alkaen varsomiseen, varsan kasvamiseen ja yhteisen elämän opetteluun. Onhan se ori (ainakin toistaiseksi), mutta ei se ole ilkeä tai paha. Päinvastoin sillä tuntuu olevan erittäin hyvä perusluonne. Mitään varsinaisia wau-efektejä sen liikkeet eivät ole vielä aiheuttaneet, mutta tuntuu että se on niin keskenkasvuinen kakara, että palikat eivät ole vielä hetkeen kohdillaan.

Jos varsoja tulisi joka vuosi, olisi jostain päästä tietysti vähennettävä ja valittava niitä myytäviäkin. Onneksi en ole siihen tilanteeseen vielä joutunut. Toki elämäntilannekenin voi muuttua niin rajusti, että hevosia olisi jostain suunnasta vähennettävä, mutta omiahan on nyt vain kolme. Panda on kyllä suunnitelmissa vielä varsottaa, kun aika on sopiva. Itseasiassa varsakuume on ihan valtava ja vähän salaa miettinyt sen astuttamista jo keväällä... Tai jotain liising-tammaa siihen hommaan. Minkä tahansa hevosen myyminen, tulisi olemaan vaikeata ellei olisi selvillä hyvä koti. Hirvittäisi joku kiertolaiseksi päätyminen, jota welsheilläkin jonkun verran näkee jos ovat päätyneet alkuun vähän väärinymmärtäviin käsiin.

Yleensäkin kiinnyn eläimiin aika paljon. Poppelista kun ostajaehdokkaat soittelivat, niin kerran jo itkua tirautin, että nyt se lähtee. Aika paljon jännitin, että millaiseen kotiin se lopulta päätyy ja ponin mielenliikkeet tuntien vähän jännitin, ettei juurikin possuile ja joudu kiertolaiseksi. Mutta kappas, se onkin saanut mitä parhaimman kodin ja erittäin fiksun ponikuskin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti