perjantai 29. tammikuuta 2016

Miten pelko lähtee...?

Kirjoitin aiemmin, että Pandan rajut pukkikohtaukset ja sinkoilut saavat tädin jo vähän pelkäämään. Ovat niin rajuja, isoja ja nopeita. Pohdin, että miten päästä siitä yli, muuta kuin sinnikkäästi hammasta purren?

Vastaus tulikin yllättävältä taholta. Ei muuta kuin nousemalla sellaisen pukkilingon selkään ja tippumalla muutaman kerran. Ei, ei se maastoutuminen edelleenkään satu, etenkin kun alla oli pehmeä hanki. Tai no, ikä tekee tehtävänsä ja lievää lihasten kiristystä oli seuraavana päivänä havaittavissa. Kai siinä pää jonkun kolauksen sai, kun innostuin kyseisestä hevosesta vain enemmän. Ja kuten isäntä hevosenomistajallekin oli sanonut, ei se ajattele, se vain menee. Ihan loppuun asti ei tullut siinä kyllä ajateltua, mutta se vanha uhkarohkea rämäpää taisi nostaa taas päätänsä ja into uuteen tuttavuuteen vain kasvoi. On se hyvä, että tippumisesta saa itseluottamusta?!

Kapusin siis uuden hevostuttavuuden kyytiin ilman satulaa vaikka tiedossa oli, että se ei ehkä pidä ketään selässään. No, ei siellä rytkytyksessä kauaa kyydissä pysynyt, vaikka kuinka kuvitteli olevansa elokuvien rodeostara ja hapuili harjatukkoa käsiinsä, että saisi jostain pidettyä kiinni. Ei mennyt siis ihan putkeen ja pari kertaa otin maakosketuksen. Lopetettiin kuitenkin tilanteeseen, jossa hevonen -ja ratsastaja- olivat rentoja. Toivonmukaan hevosen käytös ei saanut vain vahvisusta, mutta nyt tiedän, miten se käyäyttyy ja mistä tilanteesta jännittyy ja ottaa ritolat.

Tämä mielenkiintoinen projekti majoittunee jossain kohtaa hetkeksi tähän omalle tontille, että pääsen sen sielunelämään vähän syvemmälle ja saadaan tiuha määrä hyviä(?) toistoja. Sen verran persoonallinen kaveri, että siinä punnitaan tämän tädin hevosenkäsittely ja -lukutaito, tasapaino ratsastajana ja hevosen koulutustaidot.

Sivukommenttina mainiten, hevonen on tutkittu täysin terveeksi, sitä on aiemmin ratsastettu ihan menestyksekkäästi, mutta surkeiden sattumusten sarjan seurauksena sillä lienee pieni trauma ratsastuksesta. Ja hevosen muisti on tunnetusti pitkä, etenkin tuollaisten herkkäluonteisten. Hevonen on muuten perusluonteeltaan oikein kiltti ja miellyttävä tapaus ja hyvä käsitellä muissa tilanteissa.



Huomenna pääsen nauttimaan hienosta hevosenkoulutuksesta Apassionata show´n muodossa.

Kuva kopioitu törkeästi netistä Apassionatan mainoskuvista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti