torstai 28. tammikuuta 2016

Potku vyön alle

Ihan kirjaimellisesti monellakin saralla. Otin räntäsateissa lionneen Maukan päiväksi lepäilemään sisälle. Se oli jo kuuden tunnin jälkeen täynnä virtaa ja pistin ponipojat hyvin loimitettuna takaisin ulos. Siinä samalla, kun kaitsee lapsia ja poneja, ei kaikki palikat pysy ihan hallinnassa. Tajusin myös, että orivarsani on jo aika iso ja alkaa vissiin ensimmäinen "uhmaikä" iskeä tossukalle. Maukkahan päätti painaa latanaa langoisa läpi tarhaan kavereiden niskaan. Sain sen nipinnapin portille stopattua ja käytiin pienoinen keskustelu aiheesta. Jatkossa otettava varuiksi ketjunaru matkaan. Päästin sen portista samalla, kun keskityn vähän matkan päässä kiukuttelevaan junioriin. Poni ampaisee heti matkaan ja innokkaana pukittaa suoraan kohti takajalan mässähtäessä minua suoraan vatsaan. Kiitoksia paksun pukeutumisen (ja luonnollisen vatsalle kertyneen pehmusteen) sekä kengättömän ponin, ei potku edes satuttanut. Muistutti kyllä hyvin taas varovaisuudesta ja siitä, että käsissä on taas arvaamaton ponilapsi.

Kovempi potku oli taas henkinen Pandan kanssa. Viime viikonloppuna oltiin maneesilla hyppäämässä. Sakkekin pääsi mukaan reippaan ponikuskin kanssa. Odotin innolla, kun hyppytaukoa oli paljon. Pandan kanssa takana oli se fiasko maasoestetreeni (josta voi lukea täältä) lokakuussa, jota käytiin kerran paikkaamassa. Fiilis ponista oli silloin hyvä, hyppäsi tukkikasat ja massiivisen sianselän tuosta vaan. Jo maneesilla Panda oli "outo". heittäytyi etupainoiseksi, kulki pitkänä, ei vastannut kunnolla pohkeeseen. Oli kaikinpuolin nihkeä. Tehtiin puomeja ja pieniä hyppyjä ihan helpoilla linjoilla. Ei sujunut. Poni ei yhtään imenyt esteelle ja räpiköi säälitävästi yli pienistäkin ristikoista. Sitten alkoi stoppailu. Totaalinen seis pelkästään puomillekin, välillä jo kaukaa. Eteenpäin pyytäessä se vain kuopi ja hermostui selvästi. En tiedä, mikä tammassa olisi vikana. Liikkui kuitenkin puhtaasti, mutta selkeästi vähän haluttomasti. Vasemmassa kierroksessa laukassa poni painoi vasen lapa edellä, mikä on tuolle tammalle aika outoa. Yleensä se oikea lapa karkaa vähän, nyt poni kaatui täysin sisälle.

Onneksi valmentaja on kanssani samalla aaltopituudella. Ei lähdetty ponia kepittämään yli, kun se selkeästi ahdistui tilanteesta ja joku oli pielessä. Tästähän seuraa se, että täti alkaa miettiä klinikkareissua, jossa tietysti vähintään mahantähystys, hiekkakuvaus, hampaat, selkätutkimus jne, jne, ja sitten voikin alkaa laskeskella niitä pennosia, että paljonkohan se "täysi läpivalaisu" tulisi maksamaan. No, maalasjärjellä koitetaan mennä ja yksi mieleen tullut on kiima? Molemmat tammat tuossa vähän väliä lorotelleet, että olisiko kevät jo tulossa? Mietin myös, että viime talvena käytin tamman klinikalla, kun oli vähän "outo" ja liike oli välillä epämääräistä. Varsinaista vikaa ei kuitenkaan löytynyt. Nyt jotain samaa vikaa? Kavioita mietin myös, tammalla aika murheenkryyni toinen etunen, joka kesällä repesi. Tuntuu, ettei repeämät kasva ollenkaan pois ja kengitys kerta kerralta vaikeampaa.

Ohessa video treenin jälkeiseltä päivältä. Ihan oma-aloitteisesti ponit villiintyivät. Tuota katsellessa miettii, mistähän tuokin kipeä olisi...? (Taas isännän modaamisen tuotosta)


Videon kuvaamisen jälkeen illalla pyörittelin ponia vielä kentällä ja tutkin ja syynäsin. Oli vähän nihkeä, sellainen etupainoinen rötkäle, jota oli vaikea saada kasaan. Otin vähän yksittäisiä puomeja ja pienenpientä ristikkoa. Kaikki meni hyvin, kunnes poni koppasi kaviolla vähän puomiin. Sen jälkeen totaalinen stoppi ennen puomia. Sama pienellä ristikolla. Kaikki meni hyvin, ennen kuin koppasi vähän puomiin, joka ei edes pudonnut. Sen jälkeen täysi "lamaantuminen". Yli päästiin molemmista kevyellä piiskan avustuksella ja lopulta jo vähän imi esteelle. Voiko se olla vain niin epävarma esteillä? En tiedä, mutta poni jää taas pienelle lomalle ja katsotaan, mitä vapaiden jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti