lauantai 27. helmikuuta 2016

Ja hanaa!

Viikko sitten torstaina oli sovittu estevalmennus maneesille. Itseasiassa kadutti koko homma. Meinasin koko päivän perua ja siihen melkein hyvä mahdollisuus olikin, kun isännällä meinasi taas työpäivä venyä. Isäntä saapui kuitenkin ajallaan kotiin, joten ei muuta kuin Panda autoon ja menoksi. Vähän ahdisti koko homma, vaikka poni on nyt aivan mahtava kotona ollutkin. Muistissa oli hyvin tammikuun estetreeni maneesilla ja kun poni ei hypännyt oikeastaan mitään, lopulta ei mennyt puominkaan yli. Selvää syytä tähän ei ole löytynyt, mutta varmasti siis joku kiputila (kasvukivut, kiima, ?), joka ei ole vieläkään selvinnyt. Pieni loma kuitenkin vaivasta "paransi".


Maneesilla poni tuntui heti alkuverryttelyissä tosi hyvältä. Liikkui kivasti eteen ja taipui pehmeästi. Aloiteltiin puomeilla, joille poni otti oma-aloitteisesti jopa laukkaa. Nopeasti siirryttiinkin hyppyihin, kun poni oli niin hyvässä vireessä. Panda imi yllättävän hyvin esteille. Okserille tuli pieni töppäys. Hyppy olikin iso ja itse en ollut ihan mukana. Poni otti siitä taas itseensä ja seuraavana pari kieltoa. Intoa ja menohaluja ponilla kuitenkin oli, joten siitä ei ollut kiinni. Lopulta päästiin okseristakin kunnialla yli vaikka piti vähän pukitella ja pönttöillä.

Se estepenkki on saatava. Koulupenkki ei isompiin hyppyihin anna yhtään tukea. Kyllähän sillä kyydissä pysyy, mutta ei ole hevoselle reilua. Pandakin kun hyppää vielä vähän miten sattuu, välillä hyvinkin voimakkaasti ja pyöreästi. Koulupenkissä en saa riittävän lyhyitä jalustimia eikä se anna tukea jaloille. Kuppimainen istuin ei myöskään ole hyvä noihin loikkiin.

Menimme myös pientä rataa, mutta Pandan kanssa ihan matalilla korkeuksilla. Ja annettiin ponin päästellä. Radalla vähän kontrollia, mutta yksittäisen hypyn jälkeen kierros maneesia ympäri. Täysiä! Vähän lyötiin siis vettä myllyyn ja intoa poniin. Nopeasti se oppikin, että sitä vauhtia saa ottaa. Mutta hypyistä pitää tehdä sille taas kivaa, hauskaa, vähän irrottelua ja rellestystä. Aina sen sieltä sitten takaisinpäin saa ja helpompi ottaa innokasta hevosta takaisinpäin, kuin punkea halutonta eteenpäin. Oltiin kuin holtiton poniratsukko aikaluokassa ja poni sai pinkoa minkä paksuista kintuistaan pääsi. Valitettavasti maneesin seinät tulevat nopeasti vastaan...

Hyvä fiilis jäi ponista vaikka taas tuli syyllinen olo omasta osaamattomuudesta. Jos kunnon estesatula tekisi kuskistakin sitten kertaheitolla paremman? Toivottavasti löydettäisiin edullinen ja sopiva estepenkki. Isoja rahoja ei ole satulaan laittaa eikä juuri intoa, kun selkä muuttunee edelleen ja penkki pian vaihdossa. Keväällä maastoesteille ei kyllä enää koulupenkillä lähdetä.

Itse tarvitsisin taas paljon hyppyjä alle. Pienoinen epävarmuus paistoi varmasti kauaksi, kun alettiin okseria hyppäämään. Aistiihan se ponikin sen, mutta edellinen ponin haluttomuus vei itseltäkin koko hyppyinnon. Jos yrittäisi ennättää säännöllisesti maneesille pomppimaan Saken kanssa omatoimisestikin, niin ei tulisi näin kammottavia hyppytaukoja. Helpommin sanottu kuin toteutettu näissä kiireissä.

Ensi viikolla tuleekin taas uusi tuttavuus tontille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti