torstai 11. helmikuuta 2016

Keppiä vai porkkanaa?

Tässä on tutkiskeltu mielenkiinnolla uutta tammaa sekä omaa toimintaa. Pientä sähköä on tamman kanssa ilmassa. Ollaan molemmat oltu hieman varautuneita. Minä odotan Tamman rektioita ja Tamma ei vielä luota minuun. Hyvin on kuitenkin käyttäytynyt vaikka onkin ajoittain levoton ja kovin hermostunut.

Olen miettinyt, että keppiä vai porkkanaa? Tamman rektiot ratsastajaan ovat voimakas jännitys ja siitä seuraavat rajut pukkirodeot. Tammana (sillä isolla T:lla) mietin, että jos siinä pukkireaktion aikana nykäisen pään ylös (jos sen saa) ja ajan voimakkaasti eteen (ehkä piiskan avustuksella), niin onko seuraavaksi alla
A) entistä rajumpi vastareaktio,
B) ratsastajasta entistä enemmän jännittyvä hevonen, vai
C) ehkä opiksi ottanut hevonen?

Poppelin kanssa tiesin, että kyse on opitusta tavasta. Poni oli oppinut saamaan ratsastajan alas. Sille selvänä keinona oli, että otetaan ne pukit vastaan, tarvittaessa vähän keppiä ja keskitytään töihin, että sellainen toiminta loppuu. Toki poni oli todettu fyysisesti terveeksi ja varusteet sopiviksi. Asia ratkaistiin siis sillä.

Pandan kanssa, jos pukitellessa annan keppiä, sieltä tulee vastareaktiona rajumpaa pukittelua. Sen kanssa olenkin todennut, että viileän rauhallisesti jatketaan hommia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tosin, Panda ei yritä saada ratsastajaa alas vaan ennemminkin purkaa silloin jotain energiapiikkiään tai reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin.

Lulun kanssa takapakin jälkeen mentiin reippaasti porkkanan keinoin, koska poni oli niin kamalan jännittynyt ja pelokas. Kyse ei suinkaan ollut yrityksestä luistaa hommista tai suistaa ratastajaa sen takia alas vaan todennäköisesti voimakkaasta reaktiosta väärään satulaan tai muuta vastaavaa.

Tämä Tamma on oppinut saamaan pukittelulla ratsastajan alas, mutta on myös erittäin jännittynyt. Voisi sanoa jopa pelokas. Onko sitten säikähtänyt ratsastajan tippumista, sitä edeltävää tapahtumasarjaa vai olisiko vain opittu tapa...? Ajatus, että otan pukit vastaan ja homma jatkuu, ei tämän kanssa tule toteutumaan. Se todennäköisesti rytkyttää niin kauan, että saa kuskin alas. Eli kun rodeoon lähdetään, on se saatava nopeasti loppumaan ja keinot ovat silloin aika rajalliset vaikka liinan päässä apua olisikin.

Yleisesti olen porkkanan kannalla ja suosin pehmeitä toimintatapoja. Toki rajat ja kuri on hevosella aina oltava. Tamman kanssa on aloitettu nyt yhteistyö porkkanalla. Ja ratsun hommat aivan alusta. Olen nyt kolmena iltana ollut selässä, talutettuna toki, ja Tammaa on palkittu reippaalla kädellä. Varsinaista lähtöä hevonen ei ole päässyt ottamaan, ne on saatu tehokkaasti blokattua ja on saatu käynnissä pätkittäin jopa rentoutumaan. Eilen Tamma olikin jo aivan rauhallinen ja pääsin jo pidemmällä narulla sen kanssa kävelemään eikä se jännittynyt yhtään. Tällä tiellä olisi tarkoitus jatkaa, mutta uskon, että viimeistään ravia otettaessa on odotettavissa voimakas vastareaktio, johon on oikealla toimintatavalla oltava valmistautunut. Minulla on vahva epäilys tästä Tammasta, että pukkirodeossa reipas komentaminen pamauttaa vain rajumman vastareaktion, joka olisi sitten myös pysyttävä kyydissä.

Takapakkia ei missään nimessä haluta enää ottaa, vaan luoda Tammalle positiivisia kokemuksia ratsastajasta. Hevonenhan ei koskaan sikaile, mutta tämäkin tapaus on oppinut tehokkaan tavan päästä ratsastajasta eroon oli pohjimmaisena syynä voimakas pelko tai mikä hyvänsä, on se saatava kitkettyä pois. Ennemmin tai myöhemmin se sitä sieltä myös tarjoaa, siitä ei ole epäilystä. Omistajan toive oli hevosta jättäessään, että kunhan en itseäni telo ja edetään maltilla. Kiire tämän kanssa ei todellakaan ole ja ennemmin otetaan vähän varman päälle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti