tiistai 16. helmikuuta 2016

Kun unelmiin tarvitaan se ripaus hulluutta

Olen saanut kommenttia, että miksi en työkseni laittelisi nuoria säpäköitä hevosia? Sopisi kuulemma minulle hyvin. Onhan se ollut se salainen haave, joka aina tasaisin väliajoin on nostanut päätänsä, sen takiahan näitä nuoria on piha väärällään. Olen kuitenkin kuunnellut järjen ääntä (tai niitä ei-hevosihmisiä), oltava oikeissa palkkatöissä, saatava oikea ammatti ja kun on se perhekin ja pienet lapset. Ja kun pitäisi olla paljon kisatuloksia ja hienoja hevosia alla, meriittejä jajaja... Silti se ajatus vieraidenkin ratsuttamisesta aina välillä kopsuttelee tuolla jossain alitajunnassa, etenkin kun tämä nuorten hevosten kanssa työskentely on äärettömän antoisaa. Totuushan on kuitenkin se, että ei nuorten hevosten kanssa tarvitse kisatuloksia sieltä GP-radoilta vaan ennemminkin sitä hevosenlukutaitoa, laajaa työkalupakkia, tasapainoa ja rohkeutta. Eikös joskus 70-80-luvulla lähes kaikki kilparatsastajat kouluttaneet itse hevosensa, mutta nykyisin se alkaa olla vain vähenemään päin.

Tarjouksia tuttujen ja tutuntuttujen ratsutettavista on alkanut tässä pikku hiljaa tulemaan. Puskaradio siis ilmeisesti laulaa ja tietysti aina hyvin tehty työ kantaa tälläkin saralla hedelmää. Hienoa huomata, että olen ollut luottamuksen arvoinen ja ihmiset antavat hevosia käsiini. Olenkin pientä kannustusta saatuani, ilmoittanut myös vähän julkisemmin halukkuuteni ottaa ratsutettavia ja sisäänratsastettavia erilaisilla yhteistyökuvioilla, myös vähän muitakin kuin näitä tutunkaupalla tulevia. Tällä hetkellä ratsutettavia on, jopa jonoksi asti, kun nämä omat tilukset ja aika ovat niin rajalliset. Huikeaa! Katsotaan päätyykö niistä juttuja blogiin asti (omistajien suostumuksella toki) ja olisiko tästä pieneksi sivutyöksi edes "oikean työn" rinnalle. En tiedä haluanko edes ihanasta harrastuksesta täysipainoista työtä, että se sisäinen kipinä siihen hommaan säilyy. Enkä edes usko, että Suomessa pelkällä ratsutuksella saisi itseään elätettyä näillä leveystasteilla. Mutta luvassa siis kuitenkin lisää ihastuttavia nuoria hevosia ja niiden kanssa työskentelyä. Huippua!


Myös tämä Tamma saisi omistajan mukaan olla tässä paljon pidempään, kun yhteistyö lähtenyt hienosti toimimaan. Tamman kanssa on sovittu myös keväämmälle uusi jakso. Olen päässyt jo ravailemaan (jos sitä vielä siksi voi kutsua) Tamman kanssa irti. Vielä mennään vähän käsijarru päällä ja hommaa tunnustellen sekä hyvin, hyvin lyhyitä jaksoja. Käynti alkaa olla jo kivan rentoa, mutta ravissa tamma selkeästi jännittyy vielä ajoittain hyvinkin voimakkaasti. Ollaan otettu siis pieniä pätkiä rauhallista ravia, ettei mitään paniikkia hevoselle taas pääse tulemaan. Olen itsekin vahvasti sitä mieltä, että nuoria tulee ratsastaa riittävästi eteen, mutta tämän kanssa siihen on vielä vähän matkaa. Jos hevonen panikoi voimakkaasti ratsastajasta selässä, en usko sen vauhdin tässä tapauksessa auttavan, kun tarvitaan paljon hyviä kokemuksia ja niiden toistoja. Valmentaja tuossa tuumaili, että jos Tamman kanssa nyt vielä kiirehditään ja homma menee mönkään, ei siitä välttämättä enää ikinä ratsua saada. Hissutellaan siis ennemmin "mummoravia" ja haetaan sitä liikettä sitten myöhemmin, kun hevonen on siihen valmis.

Maastoilua yritettiin Tamman elämässä ensimmäsitä kertaa selästä käsin. Se aiheutti Tammalle lievää hyperventilointia, kun poistuttiin tuttujen aitojen sisäpuolelta. Vaatinee myös hidasta totutusta tai sitten turvallisen takapuolen eteensä. Positiivista kuitenkin, että vaikka Tamma oli valmis pakenemaan paikalta metsätiellä, ei sillä ollut mitään aikeita yrittää päästä ratsastajasta eroon. Ja siis ihan kunnialla selvittiin tästä pienestä, järkyttävästä parinkymmenen metrin "maastoreissusta".




2 kommenttia:

  1. Hienoa! Etenkin herkkien ponien kannalta hyvä juttu jos löytyy kaltaisiasi tekijöitä. Minä olen päässyt opinnoissani sisäänratsastamaan kolmivuotiasta puoliveristä ja alan tajuta, mikä nuorten laittamisessa kiehtoo. Jummi että voi olla koko päivän hymy korvissa kun se vielä kolme viikkoa sitten aivan perämetsästä repäisty pihattolapsi menee kanssani kevyttä ravia kokonaisen pitkän sivun ilman avustajaa. Huikeita onnistumisen tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta :) Kyllä tämä touhu on nuorten kanssa niin palkitsevaa, että mielelläänhän tätä tekee.

      Poista