maanantai 22. helmikuuta 2016

Maukan ajo-opetusta

Aikoinaan tuli ravitallilla oltua varsojen ajo-opetuksissa mukana, josta oma oppi ammenenttu. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ajo-opetus on jokaisella varsalle hyväksi ja helpottaa sitten aikanaan ratsun hommien opettelua. Ajamalla nuorta hevosta pääsee myös ajoissa totuttamaan mm. maastoiluun, liikenteeseen ja ihan vain työntekoon sekä ennenkaikkea kasvattamaan kuntoa ja lihaksia.

Maukalla onkin nyt edessä ajohommiin opettelu. Itseasiassa se piti aloitella jo tuossa syksyllä, mutta on nyt vain aina jäänyt ja jäänyt. Yksi syy on se, että tarvitsen ensimmäisiin ohjasajokertoihin sen yhden apukäden, jolloin kaunis pyyntö osuu isännälle. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään hevosmies, niin on osoittautunut varsin passeliksi avuksi nuorten hevosten kanssa. Isäntä kun ei menetä malttiaan ja on tilanteessa kuin tilanteessa ponien kanssa aina rauhallinen ja "hevosista mitään ymmärtämättömäksi" kovin järkevä.

Suositeltavaa olisi toki kaksi apukättä, taluttamaan molemmin puolin, mutta tähän mennessä ajo-opetukset sujuneet sen yhdenkin ihmisen avulla. Maukan kanssa syksyllä testailtiin varusteita ja homma jäi vähän siihen. Opetan ajohommiin ihan perus ravivehkeillä. Haaveissa on ollut etenkin mountille kunnon valjakkovermeet, mutta ihan jo taloudellisista syistä ja vähäisistä ajomääristä johtuen eivät ole olleet ensimmäisenä hankintalistalla. Toisekseen, mielummin sitä pistää päreiksi tuollaiset "halpikset" kuin kalliimmat vehkeet. Eli käytössä vanhat Masterin koppakärryt sekä perusvaljastuksella olevat ravivaljaat, jotka vallan hyväksi havaittu.

Sunnuntaina oli oripojan ensimmäinen ohjasajo. Se on niin rauhallinen ja vastaanottavainen kaveri, ettei ollut hommasta moksiskaan. Vähän se pälyili, että mitä minä siellä takana kävelen ja turvautui sen jälkeen paljon isäntään. Isäntä siis talutti Maukkaa liinasta ja minä olin pitkien ohjien kanssa takana. Muiden hevosten ollessa poissa näkyvistä, ei varsa viitsinyt edes huudella vaan keskittyi ihan täysin meihin ihmisiin. Ihanan luottavainen kaveri! Kierrettiin muutama kerta kenttää ympäri kävellen molempiin suuntiin ja sitten takaisin talliin.

  
Häntäremmi tarvinnee jokusen lisäreijän...

Kuolaimena Maukalla on ensialkuun suora kumikuolain ja kumitutit. Helpottavat kääntävien apujen merkityksen hoksaamista, kun tutti painaa suupieltä. Nova kuolaimen Maukallekin haluaisin, mutta läskiturpana ei taida löytyä sillekään sopivaa kokoa. Kuolaimia Maukka onkin saanut maistella useampanakin päivänä, että tottuu niihin. Nyt suu olikin ihan levollinen, kun oli muutakin ihmeteltävää. Tästä se pikku hiljaa lähtee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti