maanantai 22. helmikuuta 2016

Mukkelismakkelis

Lauantaina piti ratsastaa The Tamma. Tarkoituksena oli videoida kehitystä omistajalle ja ottaa laukkapätkät. Nousin selkään ilman turhia juoksutteluja ja aloin kaikessa rauhassa kävellä kenttää ympäri, ohjat kevyellä tuntumalla. Naapurin poika sattui juuri tiputtelemaan pihapuusta puita ja siitähän Tamma otti rodeon. Loputtoman rodeon. Mulla oli ihan liian pitkät ohjat ja Tamma vain rytkytti menemään. Keikuin ihme kyllä mukana ja koitin saada tilanteen jotenkin hanskaan, mutta tuloksetta. Ohjaus oli ainut, joka toimi. Pirun piiskakin puuttui, kun sitä olisi tarvittu. Sain Tamman käännettyä ympyrälle ettei rytkytä pitkin kenttää menemään. Sitten totesin, että ei enää pysy kyydissä ja samassa kun minä menetän oman tasapainoni menettää myös Tamma omansa. Tuli kiire pyörähtää vähän kauemmaksi, että Tamma ei kaadu päälleni. Isännän piti vielä kuvatakin, mutta eihän se vielä tuota pätkää ennättänyt videolle ottaa. Tuijotteli vissiin suu auki, että mitä käy.

Mutta hyvä. Tamma meni siis nurin. Onneksi varusteet, hevonen ja kuski säilyivät ehjänä. Siihen loppui kyllä pukittelukin ainakin tältä sessiolta. Toivottavasti se otti opikseen, että tuollainen riekkuminen ei todellakaan kannata. Minähän olen mennyt hevosten kanssa nurin varmaan useammin kuin olen tippunu.


 Jännittynyt hevonen toki oli vielä tuon rodeon jälkeen ja otti vielä muutaman lähdön, mutta ei pukitellut. Olisi vain laukassa paennut paikalta, mutta homma saatiin nopeasti hanskaan ja käänsin aina silloin ympyrälle, että ei pääse kaahottamaan koko kenttää ympäri. Riskinä olisi uusi kaatuminen. Lopulta päästiin ihan rauhassa kävelemään ja ravailemaan molempiin suuntiin ja hevonenkin alkoi rentoutua. Olihan tämä odotettavissa, että koska se kokeilee opittuja metkujaan.

Itse sain nurinmenosta lihasjumeja ja olo oli kyllä kuin hevosen alle jääneenä. Ei kuitenkaan mustelmaa kummempaa. Sunnuntaina tsekattiin vielä, että mitähän Tamman korvien väliin edellispäivästä oli jäänyt. Ei tullut pukkeja, jännittyneisyyttä toki oli ja yhden pyrähdyksen Tamma otti, joka stopattiin nopeasti. Mentiin käynnit ja ravit ja hevosta pääsi ihan ratsastamaankin. Parempi se olikin pitää hyvin ohjan ja pohkeen välissä, ettei pääse niin herkästi keksimään omia juttujaan.

Tänään Tamma lähti kotiin pienelle lomapätkälle ja miettimään opittuja. Henkinen ja fyysinen puoli tarvitsevat molemmat lomaa tällaisen tiukan pariviikkoisen jälkeen vaikka fyysistä rasitusta niinkään ole ollut. Nuori hevonen kuitenkin kyseessä. Katsotaan, miten toimitaan jatkossa. Homma jatkunee Tamman kotitallilla ja saattaahan tuo tulla keväällä vielä uudelle visiitille ja kesällä ainakin laitumelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti