maanantai 1. helmikuuta 2016

Tylsästi aivan arkisia kuulumisia

Kiirettä pitää. Tuntuu ettei mitään muka ehdi, mutta nyt pitäisi noiden junnuponienkin kanssa kunnolla aktivoitua.

Lulu on nyt toiminut kivasti ilman satulaa. Eilen testailin sitä satulan kanssa ja se onkin se ongelman ydin. Herkkisponi reagoi tosi nopeasti epäsopivaan satulan ja/tai kipumuisti on vahva. Poni ei liikkunut kuin pari askelta eteen satulan kanssa. Oli kovin jännittynyt. Mihinkään ei singahtanut, mikä oli tietysti erittäin positiivista, mutta korvat oli taakse, pää pystyssä, selkä alhaalla. Lähinnä poni sitten peruutti, kun pyysi eteenpäin. Otin penkin aika pian pois ja mentiin hetki ilman satulaa. Siinäkin poni ensin kuulosteli, lähti varovasti liikkeelle ennen kuin rentoutui. Jatkamme siis sopivan satulan etsimistä ja hieroja saisi käydä ponin läpi. Mielestäni penkki on ihan hyvänoloinen ponin selkään, mutta minkäs teet. Ehkä joku minua fiksumpi löytää jotain skismaa jostain. Itseasiassa tuossa on nyt neljäkin satulaa Lulua varten, mutta ei sovi niin ei sovi. Jos joku istuva satula löytyisi, niin sen jälkeen päästäisiin kunnolla töihin. Ajattelin alkaa työstää tammaa sillä välin ohjasajaen ettei nyt enää mene ihan vain lomailuksi ja humputteluksi.

Panda on ollut vähän kevyemmällä ja olen kuulostellut sen tilannetta. Vähän äksympi se on hetken ollut tarhakavereille ja ratsain aika nihkeä. Onhan se toki lihonnutkin, mutta en usko sen täysin selittävän outoa käytöstä. Eilen se pitkästä aikaa alkoi tuntua "omalta itseltään" ja loi taas uskoa tulevaan. Harmittaa takapakki. Nyt pitäisi päästä tekemään kunnolla töitä, kasvattamaan lihaksia ja luomaan kuntoa. Mutta ei. Tamma on ollut todella jäykkä ja taipuu nihkeästi. Tarhassa liikettä kyllä löytyy ja kirmailee päivisin siellä ihan innokkaasti. Olisiko syynä ollut vain kiima? Jos se nyt tuosta alkaa helpottaa. Jos se alkaa olla tuollainen kipuilija/"possuilija" kiimassa, niin saa alkaa siitostammaksi... Ja toivottavasti tekee sitten vain niitä orivarsoja ettei kiimavaivojansa periytä. Sellaisia kauhukertomuksia kuullut ja pari kiimojen aikaan todella hankalaa tapausta nähnyt, että ei kiitos.

Sakke on lopultakin lihonnut. Itseasiassa yllättävänkin nopeasti. Muutettiin ruokintaa tuossa vuoden vaihteessa ja nyt alkaa poni olla ihan kivassa lihavuuskunnossa heinämahaa lukuunottamatta. Eli sitä tavaraa on kertynyt kylkiluidenkin päälle eikä poni näytä enää niin kuivakalta. Ero on aika huikea, mutta nyt pakko lisätä liikuntaakin ettei poni ala suotta paisumaan.

Sakke onkin taas ollut aika aktiivisessa ratsastuksessa, joten kuntoa saadaan toivottavasti kesään mennessä kasvateltua ja lihaksistoa kehitettyä. Poni on toiminut tosi kivasti ja muksutkin innostuneet taas aktiivisemmin ratsastelemaan. Esikoinen hoitelee sen hyvin jo ihan itsekseen, mitä nyt pienen kokonsa vuoksi vielä apua tarvitsee. Mutta hienosti ravailee jo pätkiä itsenäisesti kentällä ja vaikuttaa innostuneelta. Että nyt otetaan tuosta vanhasta opetusmestarista kaikki irti. Se on niin vaivaton ja vaaraton tapaus.


Pikku Heppa on lihava. Aivan liian lihava. Pitäisi nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja ottaa ponia töihin. Kiloja pois ja vähän sen jälkeen työstäisi ratsastuksellisesti, niin voisi muksutkin sillä tiukassa ohjauksessa varmasti mennäkin. Se on vain liian helppo jättää liikuttamatta, kun ei "ehdi".

Maukka aloittelee tällä viikolla ohjasajotreenit. Piti jo syksyllä aloitella, mutta se on vain jäänyt ja jäänyt. Pienessä ajassa siitä on kasvanut ihan iso mies. Pallit ovat lopultakin laskeutuneet ja itse olisin vahvasti ruunauksen kannalla. Olisi niin paljon helpompaa jatkossa elo ja olo tällä pienellä tontilla. Ei se siis vielä mitään ääntä itsestään pidä tai tammoille höyryä, mutta ihan jatkoa ajatellen. Isäntä nyt on vakaasti sitä mieltä, että katsellaan kuinka hieno siittä tulee.

Faktahan on mahdollista siitoskäyttöä ajatellen se, että poni olisi kantakirjattava 1-palkinnolla, että sitä kannattaisi jalostukseen edes tarjota. Sen olisi siis oltava todella hyvä, eikä se ole vielä vakuuttanut. Toisekseen Cathael Maximukselta tulee Idrisläisistä tammoista jatkossakin varmasti oikein lupaavia jälkeläisiä. Welsh jalostus ei menetä yhtään mitään jos tuolta pallit napsaisee, isäntä menettää ehkä yöunensa. Ja kolmanneksi, astutusmäärät ovat niin pieniä, että ei se ole ainakaan millänlailla kannattavaa. Minähän en niitä astutuksia pystyisi tässä hoitamaan eli ori astuisi jossain muualla.

Eli periaatteessahan ruunaus on nyt jo päätetty ja nyt asia pitää enää myydä isännälle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti