tiistai 1. maaliskuuta 2016

Huonoin poninomistaja ikinä!




Mulla on luonnoksissa ollut jo hyvän aikaa tuloillaan postaus PikkuHepasta, sympaattisesta pienestä harmaasta. Poni on lihonut. Liikaa. Järkyttävästi. Postaus koski aiheutta pienen paksun ponin laihdutus. Tai siis sen aloitus. Ja mitkäs on lihavuuden riskit tuollaisella pienellä mammutilla? No se kaviokuume!

Eiköhän se alkanut oireilla, kun The Tamma tuli tuossa helmikuun puolella. Huomasin pientä kiukkuisuutta ja hidastunutta liikettä. Pian tajusin, että kaviokuumeen oireitahan ne. Tyhmä minä. Poni on ollu kirjaimellisesti pellossa ja paiskattu milloin kenenkin kanssa tarhaan. Viimeinen niitti oli varmaan, kun pääsi piipahtamaan The Tamman kauravarastoilla vaikka ei se mielestäni mitään isoa määrää saanut syötyä.

Ponihan sairasti kaviokuumeen 2013 eikä siitä onneksi jäänyt kavioon muutoksia. Itse antura on kovin ohut, joka tarkoittaa joko kengitystä tai tossuja, jos poni on kovemmassa käytössä tai maa koppuralla. Nyt ovat pohjat olleet hyvät, mutta kaviopulssi sykkii. Poni itsessään on iloisen pirteä, hirnuu ja hörisee normaaliin tapaan. Koppihoitoon kuitenkin laitoin ponin noin viikoksi. Arkoi kuitenkin sen verran. Kipulääkkeen soitin eläinlääkäriltä ja annoin sitä pari päivää, mutta totesin paremmaksi antaa olla ilman. Pysyisi poni vähän rauhallisempana eikä se kovin kipuinen tuntunut olevan. Kurja oli eristää poni muista viikoksi, mutta kaikki ulkoviritykset se pistää toistaiseksi päreiksi. Kait se olisi pian kiivennyt karsinastakin ulos.

Nyt poni on palannut normaaliin elämään ja tiukkaan tarkkailuun. Painoa on saatava alemmaksi eli poni joutuu säännöstellymmälle heinälle, mikä tarkoittaa myös yksin tarhailua. Parempi sekin kuin kaviokuume! Liikuntaa pitää myös lisätä, että saadaan läskit liikkeelle.

Mutta mitä huonoon poninomistajuuteen tulee, sain eilen lassota ponilaumaa neljän aikaan aamuyöstä kiinni. Yksi pahimmista painajaisistani! Jätin tammatkin yöksi katostarhaan, kun oli niin kaunis talviyö. Mikäs niillä siellä ollessa heinän ja veden kanssa. Mielummin ne ulkona viihtyvät kuin karsinaan teljettynä. No, viime yönä tammojen tarhan läpi oli pinkaissut todennäköisesti hirven vasa, ainakin jäljistä päätellen. Tammojen tarhasta oli kolme tolppaa poikki ja langat tietysti pitkin poikin. Olivat sitten villinneet Pienen Harmaan ja sen uuden pihattokaverin mukaan, joten sieltäkin yksi tolppa poikki.
Tämä parivaljakko oli onneksi tallissa lepäilemässä

Luojalle kiitos, ponit olivat pyörineet vain omalla tontilla. Heräsin Pandan aiheuttamaan töminään tallin ovella. Kiva, kun näin juuri unta, että susi on syönyt Maukan ja kun nousen keskellä yötä ihmettelemään outoa ääntä (luulin, että esikoinen ja yökylässä ollut kaverinsa heräsivät jo jatkamaan leikkejään) katselee minua ponilauma pihalta. Kyllä sitä aika vauhdilla heräsi, kun kirmaa suoraan sängystä ulkoilmaan napsimaan poneja yksi toisensa jälkeen kiinni. Ja eikös suurin osa ollut ilman riimuja. Kaikki antoivat kuitenkin ihan rauhassa kiinni ja olivat kunnossa. Mutta arvatkaa saiko sitä enää unta? Isäntä kierteli tarhat etsimässä niitä sudenjälkiä, mutta löysi vain sorkanjäljet. Ihmettelen kyllä, että mikä senkin on ajanut niin lähelle asutusta, mutta tammojen tarha on tuolla enemmän katveessa. Iso tie on sen verran lähellä, että jos olisivat sinne päätyneet sompailemaan. Huh. Ei noilla omilla niin väliksi niin hurjalta kuin se kuulostaakin, mutta kun joukossa oli kaksi vierasta ponia.

Oli tammat päivälläkin vähän pörhöllään, kun pääsivät samaan tarhaan takaisin. Että joku paniikki siitä on aiheutunut. Sähkö kyllä kulkee pihattotarhassa hyvinkin, mutta onhan sieltä aika vauhdilla painettu, kun puutolpatkin on pätkitty.

2 kommenttia:

  1. Meillä kiertelee hirviä ihan asutusalueella, ei ole varsinaisesti taajamaa mutta kuitenkin parikymmentä taloa aika lähekkäin. Pari kertaa olen itse ollut pihalla samaan aikaan kuin hirvet. Peuroja on ihan koko ajan. Aika rohkeita siis ovat.

    Kaviokuume on kyllä ihan kauhea sairaus. Ja lihavan ponin laihdutus kamalan vaikeaa. Itselläni on onneksi ollut aika helppoja ruokittavia, jotka eivät ole lihoneet liikaa edes vapaalla heinällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, kuinka ponit ovat säikähtäneet hirveä ja hirvet poneja :D Sitten onkin menty lujaa jäljistä päätellen.

      Tämä mounttihan on mallia, että elää pelkästä heinän näkemisestä. Kaviokuume on kamala tauti enkä sitä enää riesaksi huoli. Poni on siis saatava laihdutettua, mutta pienillä heinämäärillä ponista tulee myös lohikäärme :(

      Poista