maanantai 7. maaliskuuta 2016

Jalaton poni

Ja entistäkin huonompi ponin omistaja! No ei nyt ihan jalaton. Joku tarhakavereista potkaisi Maukkaa viikonloppuna polveen. Auts! Konsultoin Viikkiin asiasta sekä tuttua luottoeläinlääkäriä, mutta ei tässä hätää näytä olevan. Ori kävelee ontumatta, syö ja on virkeä. Ravissa kyllä ontuu. Polvi on hivenen turvoksissa, mutta ei edes silmiinpistävästi. Eläinlääkäri kävi tänään jalan tsekkaamassa. Kipulääke- ja sulfakuuri varuiksi. Parin päivän päästä olisi klinikka-aika jos ei sitä ennen merkittävästi tokene. Voisi kintun varuilta kuvauttaa.

Hullua, olen nähnyt Maukasta unia, joissa se syystä tai toisesta kuolee. Susi on syönyt sen ja muuta vastaavaa. En usko enneuniin, mutta pistää ahdistamaan tuollaiset. Toivottavasti poni tokenee entistä ehommaksi. Riskinähän olisi ollut niveltulehduksen vaara, mikä on akuutti, mutta luojan kiitos, poni ei nostanut kuumetta eikä muutenkaan ollut aivan kolmijalkainen. Toki sitä alkaa aina miettiä kaikkia kauhukuvia, ja isännällekin jo totesin, että jos se rammaksi jää, niin monttuun menee. Jos se olisi tamma, voisi sen aina varsottaa. Pessimisti ei pety, kun suhtautuu jo lopetustuomiolla tähänkin asiaan...

Mutta kiirettä on pitänyt, kun ratsastelee 4-7 hevosta päivässä. Ihania uusia nuoria tuttavuuksia! Eilen tuuppailin erästä isoa 4-vuotiasta puoliveristä. Sen selässä oli oltu viimeksi joskus puoli vuotta sitten. Olihan se meno kaikkea muuta kuin sujuvaa, mutta eiköhän se rautakankikin siitä notkene... Ja itselle oli aika kokemus keikkua siellä korkeuksissa, kun kaulaakin tuntui olevan metrikaupalla edessä. Että  vaatinee ehkä totuttelua.

The Tamman kanssa on hyvin vaihtelevaa. Onhan se tietysti Tamma. Se on meiltä lähdön jälkeen vain lomaillut, aivan ansaitusti. Viime viikolla maneesilla satulansovituksessa se oli oikein rento, kotona parin vapaapäivän jälkeen taas sellainen kireys päällä, ettei toivoakaan työskentelystä tai edes että taluttaja päästäisi irti. Eilen oli käynnissä pätkiä ihan rento, ravissa kovin jännittynyt ja pari singahdusta otti. Huoh. Singahdus kun saadaan hallintaan, niin hevonen vain tärisee ja tutisee paikallaan aivan viulunkielenä. Takapakit tuntuvat tässä vaiheessa sen kanssa niin kurjilta.  Toki sen kanssa on paljon edettykin, mutta kai se tamma vain vaatii äärettömästi aikaa ja hyvi kokemuksia. Kesällä se tulee laitumelle tähän kotiin, mutta toivoisi, että sen kanssa nyt pääsisi jo vähän työskentelemään rennosti lyhyitä pätkiä. Mielenkiintoinen tapaus kyllä.

Sitten on 4-vuotias hurmaava Rotto-poika. Sympaattinen pieni eestiläinen. Poni on viime kesänä sisäänratsastettu ja nyt koitetaan saada rutiinia hommaan. Todella fiksu ja selväjärkinen ruuna, jonka kanssa on kyllä helppo työskennellä. Pyritään pitämään homma hauskana ja monipuolisena. Vasen puoli on ponille paljon haastavampi niin taipumisen kuin laukkojenkin osalta, mutta jos saataisiin sitä vähän notkiskeltua. Muuten hyvin tasapainossa liikkuva näppärä poni.

Simo on myöskin 4-vuotias, ihana liinaharjainen suomenhevosruuna. Sen kanssa ensialkuun haetaan maastossa kuntoa ja voimaa. Vielä kasvava, voimaton ja sen myötä vähän kömpelökin iso ruuna tuntoo olevan turhan ahdas pienelle kentälle. Onneksi pellot on käytössä, niin päästään siellä jumppailemaan ja taivuttelemaan, eikä ole tilanahtautta.

Ja omat puksuttimet. Lululle löytyi toistaiseksi satula eli nyt vaan töitä sillekin. Pandahan on ollut ihan super! Sen kanssa vilkuiltu ensimmäisiä koulustarttejakin HeB-HeA -tasolta. Sakkekin puksuttaa tasaisen varmasti. Kuntoa ainakin tuntuu olevan. Pellolla oli tarkoitus eräs päivä sen kanssa rennosti taivutella. Poni oli aika kuuman oloinen ja annoin sen heti alkuravien jälkeen laukata isolla ympyrällä. No, Sakke vain laukkasi. Ja laukkasi. Ja laukkasi. Ja laukkasi. Ei ollut vanhasta ponista taas tietoakaan. Ja palautuikin tosi nopeasti. Mutta mitään rentoja taivutteluja ei kyllä tehty... 

Sakelle laitoin taas Happy Mouth kolmipalan, mutta ei ole niin rento ja kuolaimeen tukeutuva kuin suoralla Happy Mouth kuolaimella. Sakenkin kanssa voisi jonnekin kouluskaboihin suunnata







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti