keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Koulutuomarin kommentti "räjähtää"

Viime kisoista innostuneena piti lähteä kokeilemaan josko se oli vain sattumaa. Sellainen tasainen, rento ja rauhallinen rata. Oli se. Siis sattumaa, tilastollinen virhe, erehdys, ponilla hetkellinen mielenhäiriö. Toisaalta, se osoitti myös, että sellainenkin on mahdollista Pandan kanssa.

Matka on pitkä ja kivinen tuon tamman kanssa ainakin kisa-areenoille. Viime vuonna kierrettiin kissanristiäisiä rutiinia saadaksemme. Kommentit toistivat itseään. "Jännittynyt", "tänään harmittavaa jännitystä". Poni on ollut tosi kiva, mutta kisoja edeltävänä päivänä poni sanoi kentällä "ving, ving!". Isännälle totesinkin että en ihan luottavaisin mielin ole kisoihin lähdössä. Oli se kuulolla, mutta sellaista pientä welshimäistä energiaa ja sisäistä kuplintaa oli havaittavissa. On sellainen tunne, että istuisi pommin päällä. Kun tulisi joku syy (kissa kentälle, joku rapsahdus, oven paukahdus tms.) niin poni singahtaisi. Toisaalta se energia ja ilo siinä ponissa on silloin aivan ihanaa.

Kisa-aamu koitti ja suuntasimme Jyväskylään Polleparkkiin. Jo pihalla poni oli ihan hepulissa. Tosi pelottavia juttuja siellä täällä. Ihmiset! Kottikärryt! Siinä huokaisi itse syvään, että mitähän tästä tulee. Maneesin ovilla se keuli ja pomppi, kun ovet naputtivat tuulessa. Verryttelyssä poni oli alkuun tosi jännittynyt. Sinkoili ja säikkyi milloin mitäkin. Kaiuttimia, kukkia, ihmisiä, kouluaitoja jne. Laukassa se räjähteli, mutta verkkasinkin sitä sitten paljon. Laukattiin pitkät pätkät ja poni alkoi rentoutua. Lopulta se oli jo tosi kiva. Pääsin fiilistelemään kivaa ja herkkää hevosta. En uskaltanut verkata kuitenkaan liikaa, ettei takki ole ihan tyhjä radalla. Näin jälkikäteen olisi kyllä pitänyt. Sopivassa vireystilassa vielä hakemista...

Päästiin radalle ja ehdin juuri ja juuri käydä tsekkaamassa molemmat tuomarit. Ja nehän olikin tosi pelottavia. Tässä sivuhuomautuksena, että nuorten hevosten luokassa toivoisi vähän enemmän aikaa radan tutustumiseen. Tarkoitushan on saada nuorille hyviä, positiivisia kokemuksia radalta. Esimerkiksi Laaksolla ja Riders Inn kisoissa nuoret hevoset ovat päässeet verryttelemään muutamaksi minuutiksi kouluaitojen sisälle. No, tätä ei meille suotu ja lähtömerkki tuli (aivan liian) pian. Ja siitäkin poni tietysti kilahti.

Meno olikin sitten varsin ailahtelevaa. Tervehdyksen jälkeen tehtiin ylimääräinen kieppi, kun tuomari oli pelottava, ympyrät olivat tosi huonot, nelikaarisella poni alkoi tuntua hyvältä. Laukassa se sitten räjähti. Laukannosto tuomaripäädystä kohti muita verkkaavia hevosia. Jipii! Poni ampaisi kuin tykin suusta ja ihan joka ilman suuntaan. Totesin, että ei, nyt otetaan iisisti ja käänsin sen takaisin. Pariinkin kertaan. Odotin jo tuomarin viheltävän pelin poikki. Hetken poukkoiltuani sinne tänne totesin, että kun poni kuulolla ja pätkän matkaa menee hyvin, keskeytän koko homman.

Keskeytin siis radan. Sen verran isoja rikkoja ja sinkoilua, etten nähnyt syytä jatkaa. Toisaalta, arvostelupaperissa oli kuitenkin laaja skaala, 1-7, että oli siellä hyvääkin. Vähän harmitti. Ja nauratti! Ainakin oli energiaa vaikka muille jakaa. Tuomarikommenttina olikin laukannoston kohdalla "räjähtää". Sitähän se tuossa mielentilassa tekeekin. Se energia sinkoutuu mihin suuntaan tahansa. Yleensä se on korkea loikka pukkien kanssa jonnekin. Kaikenkaikkiaan poni säikkyi ja säpsyi ihan kaikkea. Tosi positiivisella fiiliksellä messuille lähdössä...

Seuraavana päivänä poni olikin ihan loistava. Olisiko sekin ollut vähän pahoillaan? Maastossa ilman satulaa ihan super kouluponi. Mutta kuinka ailahtelevainen se voikaan olla. Pistää vähän miettimään kisa-ajatuksia. Sen verran reissut kuitenkin kustantavat, että ei sinne viitsisi mitään rodeo show´ta lähteä esittämään. Mutta kun poni on hyvä, se on tosi hyvä. Se liikkuu isosti, se on kevyt, se kantaa itsensä ja sen askellajit ovat laadukkaat. Käyntikin on parantunut nyt hurjasti. Ja sitten kun se on huono, niin sitten se on tuollainen...welshi?

Kisojen jälkeisenä iltana huomasin, että molemmat tammat ovat kyllä kiimassa. Pitää nyt seurata ihan kalenterin kanssa, että voisiko kiimoilla mukamas olla osuutta asiaan. Pieni toive, että niin olisi, niin se olisi selkeä syy, jota voisi myös koittaa välttää. Pysyä kiima-ajat visusti kotona. Kevään ja kiimojen myötä mulla alkaa olla ori pihassa. Vaivihkaa Maukka on noussut laumahierarkiassa ylöspäin ja eilen se myös osoitti olevansa tammoista kiinnostunut. Tossukka taitaa havahtua olevansa ori.

2 kommenttia:

  1. Nostan hattua kun lähdet pelotta kisapaikoille Pandan kanssa, vaikka se saattaa olla tuollainen! Tiedän niiiiiin hyvin tuon tunteen, kun welshissä porisee, on olo kuin istuisi pommin päällä ja ratsu vain odottaa syytä ampaista. Minä en pidä siitä yhtään!! Lisäksi se järjetön kaiken pelkääminen... Näistä syistä olen ajatellut että fine, en kilpaile ikinäkoskaan enää. Mutta nyt kun Pena alkaa tyyntyä kotinurkissa niin alkaa taas nousta halu, josko me kuitenkin vielä joskus saataisiin kuuppa haltuun jossain muuallakin kuin kotikentällä. Kun poni olis niin hieno kun se vaan malttaisi olla hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä välillä miettinyt, että lyön hanskat tiskiin sen kanssa. Viime kesä kierrettiin kisoja juuri rutiunia hakemassa ja totutusmielessä. Nyt vähän ketuttaa, kun tilanne on ihan sama kuin viime keväänö (tai tää kertahan oli ihan huipennus).

      Ehkä kesän lämpö ja ulkokentät vähän tasaannuttas. Ehkä... Sehän siinä potuttaakin, kun poni on hieno kun vaan malttaisi.

      Poista