maanantai 21. maaliskuuta 2016

Vasenta laukkaa - jipii!

4-vee pihattoponi läksi maneesille. Vähän varauksella olin sopinut perjantaina valmennukseen ottavani kaksi ponia mukaan, Pandan ja Roton. Jos se Rotto-poni ei ihan niin vain kävelisikiään kuorma-auton kyytiin, kun yksin lastailen, niin joutuisin jättämään sen kotiin. Pyh, poni kerran pysähtyi miettimään ja sen jälkeen vähän hämillään lompsotteli paikalleen. Lahjonta tietysti auttaa, kun sai natustella vähän herkkuja.

Poni pääsi joutui maneesiin ensimmäistä kertaa ja vielä yksin. Voimakas tuuli vähän paukutteli nurkkia, mutta poni oli varsin kivan oloinen. Pientä jännitystä, mutta ei isompaa panikointia tai mitään äkkilähtöjä. Oikein fiksu poni.

Tarkoituksena oli valmentajan silmän alla ottaa sitä vasenta laukkaa. Tai siis saada se ylipäätänsä nousemaan, kun on ponille todella, todella hankalaa. Ensin nopeasti näytettiin valmentajalle, miten meillä homma sujuu käynnissä, ravissa ja oikeassa laukassa. Nuorella ponilla kun ratsastuspätkät tarvitsee pitää kovin lyhyinä, niin ei jääty fiilistelemään tai hinkkaamaan noita sen enempää. Sen jälkeen kokeiltiin normaalisti nostaa vasen laukka ympyrällä. Ei, poni nostaa kepeästi vastalaukan, kuten kotonakin. Ja kykenee muuten mainiosti tekemään siinä pientäkin ympyrää. Otettiin samantien puomikasa avuksi ympyrälle, jos sen avulla nousisi helpommin.

Sitten tulikin Roton ongelma. Vaikka se tuli välillä puomikasalta alas vasemmassa laukassa, se vain yksinkertaisesti pakenee paikalta, puree vasempaan kuolaimeen kiinni, vetää pään oikealle ja kirjaimellisesti liukenee hommista sinne oikealle. Aina, kun poni otti ja lähti, tasainen veto vasemmalle, ns. yhden ohjan pysäytyksellä. Ei repimistä tai riuhtomista, vaan tasainen veto niin kauan, että poni itse hellittää, rentoutuu ja antaa periksi. Pyörittiin siis hetki aina pientä pientä ympyrää, kunnes poni itse antaa periksi, myötää ja rentoutuu. Ei se kovin montaa toistoa tarvinnut, fiksu ja herkkä poni kun on. Sen jälkeen riitti pääosin jo se, kun piti ulkoavut napakkana ettei se pääse luisumaan ympyrältä.

Ja vasen laukkakin saatiin nousemaan puomikasalla ja jo sitä ennenkin. Sitä sitten päästeltiinkin ympäri maneesia, jipii! Vauhtia, hauskaa ja tsemppiä ponille, että pystyy siihen. Ei ponille ollenkaan vaikeaa, kunhan vain oppii antamaan periksi vasemmalle ja hahmottamaan oman kroppansa. Saatiin parikin nostoa ja poni jopa itse vaihtoi oikeasta laukasta vasempaan. Ohjeena oli jatkaa samaa jumppailua kuin tähänkin asti, eli oikealla tiellä ollaan. Lisäksi otetaan nyt paljon väistöjä mukaan, että saadaan lisää notkeutta kroppaan ja liikkumaan ne kuskin haluamaan tahtiin ja suuntaan. Positiivista oli myös se, että Rotolle ei tullut ollenkaan maneesilla sellainen "en tykkää" fiilis, mikä sillä tuntuu iskevän nopeasti kentällä. Ja tietysti hyvällä pohjalla on hyvä päästellä menemään.

Kelit lupaavat sen verran huonoa, että maneesilla rampataan tällä viikollakin. Kenttä on kamalassa kunnossa. Pellot vielä menettelee. Olisi nyt lunta tai sulaa, mutta ei mitään koppurakelejä... Simo on kadottanut yhden kengän ja jahka se on matkassa mukana, napataan Simokin maneesireissulle mukaan. Nämä pääkallokelit vähän hirvittävät noiden muutaman kengättömän kanssa, mutta hyvin ne tuntuvat sipsuttavan menemään ja sen verran tallottua heinää tai sulaa molemmissa tarhoissa, että niissä kykenevät kyllä toilailemaan.

Ratsastamani 4-vuotias pv otti muuten ekat laukat ratsastajan kanssa! Ihanaa fiilistelyä ja onnistumisia. Juoksuttaessa hevonen oli sopivan virkeän oloinen, kumirouhekenttä sopivan pitävä, joten miksipäs ei. Liinassa riehumisesta huolimatta oli ratsastajan alla oikein säyseä hevonen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti