lauantai 14. toukokuuta 2016

Kangasala 5.5.



Kaikki kuvat Tanja Ukkonen.

Kangasalla oli perinteiset koulukisat Pohtiolammen kentällä 5.5. Ilmoitin ponin sekä inhokkiini KN Specialiin että HeA:2 radalle. Kyllä, kaksi rataa jotta ensimmäisellä todennäköisesti esiintyvä pöllöily olisi hanskassa seuraavalla radalla. Viime kertahan oli täydellinen fiasko ponin hepuleiden takia, joten nyt oli tarkoituksena selvitä edes loppuun asti, saada hepulit hillittyä, pysyä kyydissä ja aitojen sisäpuolella.

Ponihan on super, jos se saa verrytellä kisaradalla. Ennättää todeta vaarattomiksi radan kirjaimet, tuomarit, kukkapuskat, valokuvaajat ja kaikki muut ihmeelliset poneja syövät otukset. Mutta sitä kisaradalla verryttelyä ei yleensä ole kuin pikkukisoissa ja usein aika arpapeliä, missä se on mahdollista.

Siis kaksi rataa pienelle ponille. Päivä oli ihanan lämmin ja epäilin puskaponin jaksamista. Pyh! Ekana oli He B ohjelma ja verryttelin ponin kevyesti. Alkujärkytyksen ja levottomuuden jälkeen poni oli kuulolla. Reipas, mutta rento ja kevyt. Ajattelin, että suotta sitä siinä loputtomiin pyöritellä, kun hyvältä tuntuu. Riittää puhti toiseenkin rataan. Näin jälkikäteen olisi pitänyt verkata vielä enemmän, mutta...

Pääsimme odottamaan vuoroamme kisaradan päätyyn. Katsomo aiheutti ponille pienimuotoista ahdistusta ja jännitystä. Koitin saada ponin siinäkin kuulolle ja rennoksi. Itse radalla poni oli taas viulunkieli ja paahtoi kättä vasten. Itse unohdan sitten helposti rentouttaa oman vartaloni ja oravanpyörä on valmis. Varmistelen liikaa selkeästi räjähdyaltista ponia ja esim. lisäykseen ei uskalla päästää kunnolla. No, alkurata sujui mukiinmenevästi. Tuomarit olivat autoissa, eikä aiheuttanut ponille sydämentykytyksiä, mutta kuvaajat ja metsässä liikkuvat hevoset saivat ponin huomion. Pätkiä meni joo ihan mukiinmenevästi, mutta koko rata tuntui aika juosten kustulta. Laukannostossa poni sitten taas räjähti. Hyvin valmisteltu nosto oikeassa pisteessä, mutta poni ampaisee taas sellaisen hepulihyppypomppuloikan. Rata jatkettiin loppuun ilman sen suurempia hepulointeja, mutta jännittyneenä ja jokseenkin kiihdyksissä olevalla ponilla. Prosentit olivatkin sitten sen 54% ja rapiat.

Ennen seuraavaa rataa poni sai hetken lepäillä autossa kävelytyksen jälkeen. Verryttelin sitä HeA radalle vähän enemmän. Poni oli jo ihan hyvässä vireessä, kun jatkuvat hepulit alkoivat. Joku taputtaa ja poni räjähtää. Joku siirtää katsomossa tuolia betonilattiaa vasten, poni räjähtää. Toistuvasti tällaista. Pääosin äänten aiheuttamaa räjähdystä. Poni on kuulolla, rento, hyvin avuilla ja sitten jonkun äänen tullessa se ampaisee salamana ylös, eteen, sivulle. Lähinnä tekee jotain ihme kierrepukkipomppuja pienen hetken. Ja sitten taas jalat maassa, pikku hiljaa rentoutuu.

En siis lähtenyt kovin luottavaisin mielin radalle, kun ratakin oli eri kuin He B. Oltiin siis viereisessä laatikossa. Käsihevosalue vieressä aiheutti ponille nyt ne sydämentykytykset. Rata meni loppujen lopuksi ihan kivasti. Jännittynyt poni oli, mutta paremmin kuulolla. Vähän pakeni käsihevosalueen kohdalla apuja vasten, kun yhtäkkiä tajusi aidalla olevan ihmisiä. Varsinaisia rikkoja ei tullut, mutta lisäyksiin en uskaltanut taaskaan ponia riittävästi päästää ja laukannostotkin otettiin todella varovasti ja huolella. He A debyytti tuon pöllöpään kanssa 2-tasolla ja 57% ja rapiat ei ollenkaan huono.


Kumpi tässä säikähtänyt enemmän? :D



HeA radan kuvat tunnistaa siitä, että mulla kaksi nepparia auki! Ponin pukeissa sen verran jytyä, että ne auenneet.

Äänieristetyn hupun tilaan sille seuraavaan kertaan. Jos saisi vähän apua noihin hepuleihin. Juuri mietin, että jos maksaisi jonkun muun sinne selkään. Jos minä aiheutan tuon? Jos kuitenkin jännitän sen verran, että poni on noin hepuli? Noo, noiden loikkien jälkeen ei varmaan ainakaan paikalla olleista löydy yhtään innokkaita...

Ei se viime kesänä noin riekkunut. Jännittynythän se oli ja saattoi vähän pompsahtaa kukkapuskaa tms. Ei se tuollaisia hallistemattomia räjähdyksiä saanut. Miten se estää? Siinä olen ihan ulalla. Tulevat niin nopeasti, ettei siinä ehdi mitään tehdä. Onko se vain ylimääräistä energiaa joka purkautuu? Kotona treenattiin vapun tienoilla omalla kentällä "kisatilannetta". Oli tuomari valkoisessa tuolissa, parit vappupallot ja kunnon poppia. Poni oli todella jännittynyt. Kesti puolisen tuntia saada se rennoksi kaikkeen, mutta sitten se ei välittänyt enää niistä ja keskittyi hienosti töihin. Musiikki oli tässäkin se pahin. Varsinaisia hepuleita se ei saanut musiikista, vaikka pari kertaa koitti paeta paikalta. Yhtäkkinen balettipiruettipukki tuli, kun isäntä yllättäen kevyesti rummutti tyhjää tynnyriä... Eli korvat tukkoon!

1 kommentti:

  1. Luen aina suurella mielenkiinnolla näitä säikkymisasioita, kun me painimme samojen ongelmien kanssa (poislukien se, että ponini on kymmenen enkä uskalla/kehtaa/halua näyttäytyä sen kanssa julkisesti koska se on aina niin jännittynyt). Korvien sulkeminen kannattaa kokeilla jos se auttaisi. Meillä Pena reagoi selvästi enemmän silmillään, mikä onkin hankalampi homma...

    VastaaPoista