maanantai 16. toukokuuta 2016

Vesilahti 14.5. ja ilmiömäinen ääntäeristävä korvahuppu?

Kaikki kuvat Hanna Heinonen, Kangasalan kisoista 5.5.2016.

Sateisena lauantaina 14.5. suunnattiin Vesilahdelle kisoihin. Edellisenä päivänä olin metsästänyt paniikissa sitä korvahuppua. Fiilis oli kirjaimellisesti ihan p*ska lähteä kisoihin sekoilemaan ja riehumaan. Piipahdin perjantaina Tampereella ja ajattelin samalla noutaa hupun. Eipä niitä ollut! Verkkokaupoista ei enää ehtisi eikä ollut aikaa ajella ympäriinsä.

Isäntä pelasti ja haki Mennalan varustepuodista pärräajelunsa lomassa sen äänieristetyn hupun vielä perjantai-iltana. Käski vielä testata sitä illalla kotikentällä. Testi osoitti lupaavia merkkejä, poni ei ragoinut kuin voimakkaisiin ääniin, muuten pysyi rentona. Ei siis syytä jättää kisoja väliin.

Lauantaina suunnattiin siis Vesilahdelle. Siellä Panda kyllä toimi viime kesänäkin estekisoissa yllättävän hyvin ja rohkeasti. Mikä lie paikan ilmastossa tai itse kisapaikassa sen sitten aiheuttikaan. Ekana luokkana oli HeB:3, 3-tason kisana ja avoin 2010 ja 2011 syntyneille hevosille. Olin hyvissä ajoin paikanpäällä. Tarkoitus oli siinä ehtiä vielä siistiä itseä ja ponia, mutta olin sopivasti käsihevosalueen edessä autossa vaihtamassa vaatteita, kun käsihevosalueella hevonen riehaantui, potkaisi taluttajaansa ilmeisesti käteen(?) ja pakeni paikalta. Siinä hötäkässä kului tovi, kunnes apuja saatiin paikalle. Mietin, että Pandan kanssa voisi hyvinkin olla ambulanssireissu joku kerta edessä, jos korvahupuista ei ole apuja.


Vähän lapa karkaa...

Ehdin kuitenkin hyvin verkkailemaan. Verkassakin oli kaiuttimet, joista tuli musiikkia. Mutta poni, mun sähäkkä kaikkea kyttäävä poni oli kuulolla. Se keskittyi minuun, vain satunnaisesti vilkuili toisia hevosia. Se ei kytännyt ihmisiä, ei aitoja, ei tuoleja. Joku muu nuori säikkyi, kun joku ihminen levitteli takkiansa, Panda ei reagoinut mitenkään. Kerran taisi vilkaista. Se oli omassa kuplassa, jossa oli vain minä ja hevonen. Vitsit mä olin varmaan verkassa idiootin näköinen, kun olin kuin naantalin aurinko ja varmaan leveä virne naamalla koko ajan. Pystyin ratsastamaan mun ponia! Siis saatoin keskittyä vain fiilistelyyn. Ainut miinus oli, että pienestä maiskutuksesta ei (ymmärrettävästi) tapahtunut mitään reaktiota.


Radalle lähdittiin siis hyvillä fiiliksillä. Vähän toinen pääty jännitti, mutta ehdittiin tsekata se ja laukkahepuleiden välttämiseksi laukkailin ponilla rataa ympäri ja provosoin parilla nostolla. Lähtömerkki oli pilli, mutta ponissa ei mitään reaktiota. (Vrt. maaliskuun Jyväskylän startti, jossa poni ampaisi pillistä kattoon.) Ei muuta kuin suorittamaan rataa. Poni oli ehkä jopa aavistuksen nihkeä, mutta se ei tuolla radalla haitannut, kun lisäyksiä ei ole. Taisaisesti siis puksuteltiin koko rata. Panda, tasaisesti kouluradalla?! Ei rikkoja, ei hepuleita, ei missään kohtaa juossut apuja vasten jännittyneenä. Meinasin lopputervehdyksessä pillahtaa itkuun, ihan vain ilosta ja jonkin sortin helpotuksesta. Prosentteja saatiin reilut 63% ja oikein kivat arvostelut. Ihan kaikki virheet oliva täysin kuskin syytä.



Toisena ratana meillä oli lyhyen radan HeA:10. Vähän liian suuri pala, kun takaosakäännökset eivät vielä suju, väistöissä väliin pientä liirtoa. Tiesin tämän jo ilmoittautuessa, mutta taas oli ajatuksena, että sekoilulla homma ei lopu. Olin vähän kahden vaiheilla, että viitsiikö edes noin hyvän radan jälkeen lähteä toiselle. Poni olisi kyllä ansainnut kotimatkan. Mutta eipä tuo tuntunut olevan moksiskaan kisahulinasta. Siellä se autossa natusteli heiniänsä. Itse heittäydyin hetkeksi pitkälleen hevosauton punkalle, kun odotusaikaa oli melkein parisen tuntia.

Toinenkin rata meni kivasti. Mietin jopa korvahupun jättämistä pois, kun poni oli vähän nihkeä. Sai kuitenkin vekassa positiivista virtaa, kun jäi yksin. Siinäkään ei sen isompaa hepulia ja pysyi kuulolla. Positiivisin mielin radalle. Kompastuskivet olivat takaosakäännökset (joista ropsahti se odotettu 4) ja väistöt. Mutta hei, siitä huolimatta prossia tuli 59,4%!

Oli aika huikee fiilis, toivottavasti tämä on jatkossa pysyvä tila. Josko NYT pääsisi ponia radoilla ratsastamaan ja oikeasti keskittymään ratsastamiseen eikä vain ponin rauhoitteluun? Voiko huppu olla noin maaginen vekotin? Se nähdään seuraavalla radalla, jonne lähdetään kyllä luottavaisin mielin tämän reissun jälkeen.
Piukee, piukee... Molemmat!


3 kommenttia:

  1. Mä oon aina kuvitellut, että ääntäeristävät huput on kielletty koulusäännöissä?:o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei enää nykysellään. Taisi peräti tänä vuonna muuttua, mutta mikään ravihuppu tai tulpat korvissa ei toki ole sallittuja. Stewardi kyllä kävi hupun läpi ja hyväksyi materiaalin :)

      Poista
    2. Aivan, hyvä tietää! :D Ja onnea hyvästä suorituksesta!:)

      Poista