maanantai 20. kesäkuuta 2016

Päijänne Dressage Days 10.-12.6.



Ah, ihana kotoisa Keski-Suomi :) Perjantaina suunnattiin Pandan kanssa pariin 2-tason luokkaan, jotka oli avoimia toimihenkilöille. Ihanat iltakisat, sopii iltavirkulle loistavasti.

Aamupäivä meni hissukseen tavaroita laitellessa ja muut ponit hoidellessa. Samalla opettelin siinä ohessa radat. Aikataulu piti ja olin sopivasti tuntia ennen kisapaikalla. Kävin ilmoittautumassa ja siinä hetken rataa seuratessa tajusin emämunauksen. Olin opetellut FEI HeB Lasten esiohjelma B:n, kun kyseessä oli FEI Lasten esiohjelma A. Onneksi tajusin sen sentään siinä vaiheessa enkä ollut luokkani ensimmäinen lähtijä... Ei muuta kuin rata kaivelemaan ja tankkaamaan. Onneksi helppo ja lyhyt tasapaksusti puksuteltava ohjelma. Oikeastaan aika tylsä rata, puuttuu keskiaskellajit.

Sopiva verryttely ja radalle.  Eli ihan jännitystä oli ilmassa, kun oli taas kirjainta ja kukkapuskaa. Radalla karauteltiinkin heti laukkaa ja provosoin parilla napakalla nostolla. Muistin ohjelman, poni pysyi kuulolla ja oli kohtuullisen tasainen. Pieniä tahtirikkoja ja vähän hapuilua, mutta ihan jees rata. Prosentit olivat yllättävästi yli 65% ja riitti jopa sijalle 5, kun lähtijöitä oli 21. Ohhoh, meidän eka rusetti 2-tasolta.

Toisena luokkana meillä oli myös FEI:n ohjelma HeA Lasten joukkueohjelma, jossa mm. laukanvaihtoja käynnin kautta, väistöt, takaosakäännös ja koottua laukkaa. Eli ihan kivasti tekemistä nuorelle ponille. Tarkoituksena oli kuitenkin vain saada sitä ratarutiinia, ratarutiinia, ja ratarutiinia. Pöllöilyt pois ja sitä rataa. Poni oli aikas kiva. Vähän hyytyi, mikä ollut nyt laidunkauden alettua ollut havaittavissa ja pitäisi huomioida jatkossa paremmin verryttelyssä.

Isompia rikkoja ei tullut. Mitä nyt takaosakäännös munattiin taas, ja se oli vielä meille vaikeampaan suuntaan. Väistöissä kuski alkoi taas vähän hätäillä eikä maltilla koonnut ponia riittävästä. Se ei lähde napakasti väistöihin, ellei sitä kunnolla kokoa ja valmistele huolella. Jos paketti alussa leviää, ei sitä enää ennätä oikein korjata. Laukka olisi saanut olla energisempää, poni alkoi olla hivenen tahmea, miltä osin kokaminenkin jää nopeasti vaisuksi. Mutta pahiten prakasi takaosakäänös ja väistöt, laukanvaihdot käynnin kautta vielä menetteli. Kokonaisprosenteiksi tuli 59,75%. Isännälle sanoin, että jos saadaan 60% tuosta luokasta, voin olla enemmän kuin tyytyväinen. Että saa tuohostakin olla ihan iloinen. Poni toimi hienosti ja mahdollisuudet olisi ollut huomattavasti parempaan, kuski vain taas mähelsi ja kiirehti. Pääasia että se ei rellestänyt ja rällännyt. Tuloslistalla oltiin kuitenkin ihan keskikastissa 5/10.


Lauantaina suuntasin myös starttiin. Kun sitä rutiinia. Poni olikin ihan eri mielentilassa kisapaikalla. Sama paikka, sama kenttä, samat kukat, mutta ehkä ei ponin mielestä. Kuuluttajakin oli kovaäänisempi ja musiikki kovemmalla. Poni alkoi tuntua taas ponilta! Verryttely siis sen mukaan. Vähän verkassa ahdistuttiin molemmat, kun oli sen verran ahdasta ajoittain. No, mahduttiin päästelemään höyryt pihalle ja poni oli aika super, kokosi hyvin ja käynnin kautta vaihdot sopivasti provosoivat sitä vähän höyryämään ylimääräistä energiaa pois. Minulla ei harmikseni ollut kelloa. Starttiaika oli meillä 17.15. Kuuluttaja kuulutti meidät valmistumaan ja sitten radalle. Normaaliin tapaan päästeltiin radalla laukkaa ja poni tuntui hyvältä, kun tuomari huikkaa, että heillä on nyt 10min tauko. Kiva! Mun mokanihan se oli. Jatkossa on sitten kello ranteessa mistä seurata tarkkaa aikaa. Kuuluttajakin totesi erheensä, mutta nää on näitä.

10min siinä sitten käveltiin ja kevyesti ravailtiin. En oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt. Liika prässäys olisi väsyttänyt ponia vain lisää. Se paras potku oli kyllä ponista ohi, kun tauko oli ohi. Radalle päästessä otin vielä laukkoja, mutta ei se niin hyvältä tuntunut, meni vain kiireiseksi ja hätäiseksi, kuten usein väsyessään. Luokkana oli FEIn HeA World Dressage Challenge test B. Avotaivutuksissa poni alkoi harmittavasti hyytyä ja tiesin, että nyt ei hyvin mene. Takaosakäännöksey mähelsin minä itse huonolla valmistelulla. Nuori poni ei tosiaan tee niitä oikein, jos avut eivät ole just eikä melkein. Varoin paineistamasta liikaa, ettei poni keuli ja meni sitten vähän metsään. Etenkin se vaikeampi puoli vaikka se verkassa saatiinkin sujumaan. Keskiaskellajit oli aika vaisut ja esitys kokonaisuutena meiltä tosi pliisu. Saatiin kuitenkin 58,60% että ihan mukiinmenevä tulos meille vielä vaikeahkosta 3-tason luokasta. Ja pääasia ettei poni hepuloinut, mutta harmillisesti se sopiva energia missattiin. Oltiin me tälläkin kertaa viidensiä, sieltä tuloslistan loppupäästä. Mutta ei me vielä sijoituksia HeA luokista vielä odotetakaan vaan sitä paljon puhuttua rutiinia ja rentoutta... Papereissa oli kyllä nytkin mainintaa ponin jännittyneisyydestä.


Sunnuntaina ajelin sihteerin tehtäviin. Antoisaa oli taas kerran, mutta meni kyllä kouluratsastukselta jotenkin pohja. Jotenkin korostui se pärstäkertoimella arvostelu. Onhan sitä ollut paikoin nähtävissä ja asiasta paljon puhetta, mutta nyt se jotenkin konkretisoitui ja korostui. On tämä vaan niin arvostelulaji. Ei sillä, ei sitä itsekään täysin objektiivisena osaisi olla, mutta silti toivoisi että linja tuomareilla säilyisi. Ei siis valittamista omista pisteistä, ei ollenkaan, me saatiin ihan sitä mitä ansaittiinkin. Tuomarit joutuivat myös pariin otteeseen keskustelemaan viikonlopun piste-eroista, eräs tuomari totesi antaneensa säälipisteitä. 3-tason kisoissa?! Eikö siellä pitäisi jo linjan säilyä koko luokan ja uskaltaa antaa ihan ne ala-arvoisetkin pisteet?

Nyt koulukisojen osalta kisakalenterissa on ammottava ja hyvin ansaittu aukko. Panda isketty peltoon ja otetaan sieltä vähän kevyemmin satunnaisesti hommiin. Vähän hypellään, maastoillaan, käydään pienissä estekisoissa ja sitten vain olkoon kevyemmällä humpustelulla. Heinäkuussa palaillaan koulukisojen makuun ja koitetaan ehkä sitä ennen kuitenkin treenatakin jotain. Ponille pätkien totaalinen ihmisvapaa laitumella tekee vain hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti