perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kun vähän vastustaa...

Sunnuntaina hevosauto prakasi. Kotimatkalla, viimeisessä mäessä alkoi yllättäen puoltamaan. Ajattelin renkaan puhjenneen. Ponit oli kyydissä, joten ajoin auton kuitenkin lyhyen matkan pihaan. Peruuttaessa rengas tuntui menevän hetkeksi lukkoonkin.

Äkkiä ulos ja tsekkaamaan tilanne. Kamala palaneen haju ja savu nousi renkaan sisältä. Itse rengas siis oli ehjä, mutta selkeästi jotain häikkää olisi siitä kärystä päätellen. Iso kasa ärräpäitä ja lentävät setelit viuhuivat silmissä. Tuumin vielä illalla, että josko kävisi lenkin heittämässä autolla, jotta saisi parempaa vikatietoa. En uskaltanut, hajoaa vielä enemmän.

Heti maanantaina soittelemaan raskaan kaluston asentajia. Velipoika itse ei ehtinyt ja autohan pitäisi olla hetikohtasamantein taas ajossa. Raskaan kaluston asentaja kyseli tarkentavia kysymyksiä. "Syttyikö rengas palamaan?" Luojan kiitos ei. Samalla tuumin, että se hevosauton vaahtosammutin pitäisi palauttaa takaisin paikalleen autoon tällaisia tilanteita varten...

No, alan asiantuntijat sitten tilanteen kerrottuani arvioivat laajaksi hintahaarukaksi 500-3000e. Joo, tiesinhän minä, että jos joku isompi tuossa autossa prakaa, niin kalliiksi käy. Mutta ei mun perse kestä mitään kolmen tonnin remonttia. Itseasiassa se 500euroakin tekisi tähän väliin tiukkaa, kun heinät ja kaikki. Sitä se on kun ei ole kultalusikka suussa syntynyt prinsessa, jolle pappa betalar. Itse asiassa se on meidän perheessä ollut vähän toisin päin ja minä se sille papalle maksan... Tavallinen jatkuvasti persaukinen hevosenomistaja siis. Siinä sitten kiroamaan ja pohtimaan vaihtoehtoja. Hinatakin kuulemma pitäisi, kun ei tiedä mitä mennyt rikki. Hinaushan olisi maksanut sellaiset kevyet 500 euroa sekin.

Noh, rekkamies tuli aikani maristuani autoa sitten katsomaan. Tuumasi kokeilevansa sitä ajaa, kun hinaus ei olisi onnistunut lähialueen koneilla ja laveteilla. Niin, tuollainen 13 tonnin kuormuri kun ei ihan niin vain liikahda, kun etupää pitäisi saada ylös. Pituutta taas sen verran ettei pienelle lavetille mene.

Mutta kas, sehän kehräsi kuin kissa ja liikkui eteen ja taakse. (Käyttäjässä vika??!) Tuumittiin, että kielloista huolimatta ajetaan se perille huollettavaksi. Rakas Pullis kävi ja kukkui hienosti koko matkan. Ja siis mitään varsinaista vikaa tai korjattavaahan siinä ei edes ollut. Jostain syystä jarrupalat olivat menneet ilmeisesti jumiin, mutta onneksi nekään eivät olleet vielä vaihdon tarpeessa. Todennäköisesti olisivat auenneet itse kovemmassa vauhdissa ja pihaan peruuttaessa varmaan aukesivatkin. Ne on nyt onneksi tsekattu ja putsattu, niin autolla uskaltaa hyvillä mielin ajella pidemmätkin matkat. Itseasiassa käsky olikin, että ajoa, ajoa vain, sitä nuo raskaat kalustot vaativat pysyäkseen kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti