maanantai 18. heinäkuuta 2016

TAVA 10.7.


Kuva Salla kuikka

Viime vuonna kävin Kangasalla TAVAn kisoissa. Vaikka suorituksemme oli silloin aika floppi, oli tänä vuonna mentävä uudestaan. Paikka on lähellä ja järjestelyt mahtavat. Siellä, jos missä tuntee itsensä tervetulleeksi. On mansikoita tyrkyllä, limppua jaossa ja nyt oli pohjatkin uusittu.

Mutkia oli toki matkassa. Myöhään lauantai-iltana huomasin Pandalta puuttuvan kengän. Onneksi ihana luottokengittäjä lupasi aamulla paikata tilanteen ja kurvasimme niinikään kengittäjän kautta. Huippua!

Olin itse railakkaan yön jäljiltä kireä ja kiukkuinen kuin ampiainen. Edellinenkin yö oli mennyt suoraan sanottuna v*tuiksi, niin nyt se kostautui entisestään. Panda vaistosi kireyden heti ja vastassa oli silmiä pyörittelevä vauhko welshi. Pesu oli ihan toivotonta. Niin, ponihan pestään päivittäin, mutta nyt se oli aika show. Poni vauhkoilee ja minä kiukuttelen. Piti se letittääkin, mutta käytävällä kiskoi itsensä naruista irti ja lukot vaan napsahteli. Letitetään sitten paikan päällä... Kaiken huippu oli lastaus, eihän se olisi kyytiin lähtenyt. Hampaita kiristellen sain ponin pian autoon ja olin vihainen itselleni omasta kärttyisyydestä ja sen vaikutuksesta poniin. Eihän se ponin vika ole ja se on ihan vauhkona, että mikä sillä akalla nyt on, kun se on noin äksy. Vaikka mukamas yritin sitä ponilta peittää ja käyttäytyä ihan normaalisti kiukutuksesta huolimatta.

Matkalla kengittäjälle koitin saada hermoni kasaan. Tiesin, että kengityksestä ei tule yhtään mitään vieraassa paikassa, jos itse lietson kireydelläni ponin vauhkoksi. Ja hei, harrastuksen tulisi olla hauskaa... Eli sellaista rentoa fiilistä hakemaan ja onneksi se sieltä ajomatkan aikana löytyi. Aurinkoinen kengittäjä vielä paransi asiaa ja elämä alkoi taas hymyillä. Kenkä jalkaan ja matka jatkuu.

Vähän meinasi kiirus ja paniikki iskeä kuitenkin, mutta pidin mieleni kasassa. Ponille paikan päällä kevyt verkka ja tamma tuntuikin tosi hyvältä. Radalla se taas vähän jännittyi. Ihmiset olivat ihan sikamaisen pelottavia yhdessä kulmassa. Mietin, että kuinkahan saan sen radan aikana sinne survottua vai vedelläänkö se kulma lapa edellä kylkimyyryä. Eli poni kuulolle ja töihin, ettei ehdi keskittyä kaikkeen ynpärillä tapahtuvaan. Itse tein pari pientä mokaa, jonka johdosta pistemenetyksiä, mutta poni oli hyvä ja prosentteja tästä nuorille hevosille avoimesta luokasta HeB tasolla yli 64%. Sijoituksille ei ylletty, mutta poni oli hyvä.

Seuraavaan rataan oli hetki aikaa ja mun piti vielä opetella se. Oli ollut hiukan kiireinen viikonloppua ja totesin, ettei rata ole hanskassa vaan pari totaalista mustaa aukkoa parissa kohdassa. Poni sai sen aikaa nautiskella heiniä auton viileydessä ja ehdin sen siellä myös letittää. Tarvitsee jatkossakin letittää siellä, seisoi sen verran iisisti paikallaan, mutta eipä siinä paljon tilaa olekaan seilata.

Suunnitelmissa oli ottaa lyhyt verryttely. Poni tuntui todella hyvältä, oli herkkä ja hälystä huolimatta kuulolla koko ajan. Herkkiksenä poni alkoi kuitenkin hermostua pelkistä kärpäsistä. Pelkkä kärpäsen laskeutuminen kaulalle sai ponin ravistelemaan hermostuneena kaulaansa. Ja kun niitä ötököitä jossain kohtaa iski oikein lauma kimppuun, niin meinasi poni vetää pari kärpästä syvälle sieraimiinsa, ainakin siltä alkoi ponin levottomuus tuntua.

Radalla onneksi oli sen verran aurinkoista ja pientä tuulenvirettä, että siellä sai poni ottaa iisimmin. Itse kyllä väsähdin, kun ne pari edellistä yötä aivan liian vähillä unilla monenkin muuttujan takia. Radalla puskin sen vain jotenkin kiireellä läpi, ei vain kertakaikkiaan enää ollut energiaa. Ei reilua ponille, joka olisi ollut vireessä. Ihme kyllä silläkin suorituksella saatiin yli 60% 3-tason HeA luokasta, en olisi ansainnut.

Kotimatkasta en muista juuri mitään. Aikataulu venyi sen verran, että synttärikemuihin en perheen kanssa ehtinyt, mutta suunnitelmissa oli vielä rientää katsomaan Welsh Show´n viimeiset kehät. No, kun lopulta sain ponin kotona hoidettua lepäilemään laitumelle, köllähdin hetkeksi sohvalle. Joo, heräsin kolmen tunnin päästä, kun mies laittoi viestiä, että alkavat ajella lasten kanssa reissusta kotiin. Ehkä sitä univelkaa oli vähän kertynyt.




2 kommenttia:

  1. Katselin että kisaviikolla startataan samassa luokassa! En tosin ole Penalla vaan koulun hevosella :) Kenttäkilpailuohjelma 6:ssa siis tavataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit kun olisi kiva! Itsellä vielä täysin auki, että tuleeko kisaviikolla kuitenkaan lähdettyä...

      Poista