tiistai 16. elokuuta 2016

Ratsasta paremmin!

Helpommin sanottu kuin tehty. Koittaahan tässä kehittyä ja kehittää hevosta, mutta on se kivinen polku.

Mun ratsastettavissa hevosissa ei ole vikaa. Ei suinkaan! Vika on ihan siellä satulan päällä, mikä usein unohdetaan. Useaan otteeseen saa kuulla kisapaikoilla sivusta kiukuttelua, kun hevonen teki sitä ja tätä ja on pahimmassa tapauksessa ihan p*ska. Näen punaista. Rehellisesti voisi sanoa, että p*rkele, kun itse munasin niin pahasti, että hevonen ei voinut onnistua. Eihän ne elukat missään nimessä koneita ole, mutta sitä suuremmalla syyllä ratsastajan tulee olla kartalla, ja no, ratsastaa vain paremmin. Ei se hevosen vika ole.

Tiedän itse vallan hyvin ottavani esimerkiksi esteillä kaikki kiellot Pandalla. Mun moka, en ole tukemassa ponia riittävästi tai vaihtoehtoisesti ajan sitä jopa liikaa esteelle. Sitten se stoppaa. Toki se voi stopata "ilman syytä", mutta koen silti, että parempana ratsastajana sen virheen saisi selätettyä. Ei se ole ponin syy. Tai voihan joku niinkin ajatella. 4-vuotias pv taas mennä hilauttaa ohi, jos itse en ole paria askelta sitä edellä. On se välillä pari totaalista stoppiakin tehnyt. Silloin ratsastan siis (taas) huonosti. Ei voi olettaa, että hevonen toimisi, jos itse munailee. Toki niitäkin hurmaavia opetusmestareita on, jotka sietävät kaikki ratsastajan virheet. Puolensa niissäkin. Kouluradalla saatan ite jämähtää jännittämään jännittynyttä ponia ja "unohdan" ratsastaa sitä kunnolla. Tai en valmistele tehtäviä ja siirtymisiä. Eihän sekään ole ponin syy.

Onneksi tämä on laji, jossa koskaan ei tule valmiiksi ja aina on parannettavaa ja kehitettävää. Eikä ylpisty liikaa, kun takapakkiakin tulee tasaisella tahdilla. Mikäs sen antoisampaa harrastamista. Niinpä näillä fiiliksillä on hyvä lähteä ponibreederssiä kohti mokailemaan taas olan takaa.

Yksi mun lempparikuvista

Mutta jotain voi taas todeta tehneensä oikein. 3-vuotias orhi päästi lopultakin minut selkään. Epäluuloinen, kaikkea protestoiva nuori alkaa lopultakin luottaa uuteen ihmiseen ja suostuu yhteistyöhön. Hetken sai jo raapia päätään, että mitä lähestymistapaa sen kanssa tulisi käyttää. Pieniä vaikkakin sitäkin huikeampia onnistumisia. On opettanut taas valtavasti hevosenlukutaitoa, kun on työskennellyt paljon maastakäsin tämän nuoren kanssa. Tuommoinen PRE näyttäisi olevan aika herkkä, mutta voimakastahtoinen hevonen, mitä niitä nyt tullut pari vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti