perjantai 16. syyskuuta 2016

Paha karma

Panda saikulla, 4v pv saikulla, yksi ratsutettava ruunauslomalla, yksi sai impparin, jota nyt hoidellaan, yksi polkaisi kengän sivukäänteen kavion sisään ja pelkäsin paisetta. Mä voisin siirtyä talviunille ja olla koskematta yhteenkään elukkaan hetkeksi aikaa. Jos tämä paha karma tästä poistuisi sillä?

Ainahan elävien eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta tämä alkaa jo ylittää mun sietokyvyn.

Hevoset on vaihtuneet tontillakin tiuhaan tahtiin. PRE-risteytys, joka kovasti koetteli hevosenkäsittely ja -lukutaitoani tuli kuin tulikin laitettua satulaan ja sai lähteä takaisin kotiin.

Ihanaakin ihanampi Poppelipallero teki hetkeksi come backin. Hurmaava poniratsastajansa on valitettavasti vähän pidemmällä sairaslomalla hetken aikaa, joten koitetaan pitää poni kunnossa sen aikaa ja viedä sitä eteenpäin, että ratsukko pääsee nopeasti yhdessä takaisin harrastuksen pariin sitten aikanaan.

Käytiinkin ponin kanssa vähän ex-tempore hyppäämässä 80cm aikuismestaruusluokka Niihamassa. Poni tykitti hienosti esteillä, mutta kuski alkoi suhteutetun linjan ja sarjan jälkeen hengittämään, joka tietysti kosahti. Seitsemännelle esteelle tuli vähän huono tie ja ponin keskittyminen meni aidalla olevaan mainokseen. Stoppihan sille tuli. Muuten hyppäsi suurella sydämellä koko radan. Verryttelyssä vähän pörhelsi, mutta suurimmat energiat purettua asettui ihan kuuliaiseksi poniksi. Imu esteelle alkaa olla ponilla valtava eikä se noita 80cm esteitäkään kolistellut. Koulupuolelle poni vaatii vielä treeniä, mutta niitäkin kisoja käydään kiertelemässä rutiinin saamiseksi.






Panda on ollut kevyesti palailemassa takaisin treeniin. Pikku hiljaa ehkä parempaan suuntaan. Lähinnä kiipeilty ja menty pellolla, kun kelit olleet todella hyvät. Laukka ollut jo hetkittäin parempaa, mutta uusi klinikka-aika silti varattu. Ei se poni ihan kunnossa ole. Toisaalta, laitumella se temmeltää ja vinkuu ihan normaalisti, että tuskin se nyt kuolemaa tekee. Joku kuitenkin mättää takapäässä ja/tai selässä. Osaisipa se puhua. Niin mielellään se nyt tekisi töitä ja niin hyvältä se on taas alkanut ravissa pätkittäin tuntua. Lyhyistä pätkistä ravia tai laukkaa se kyllä kuumenee kovasti, mikä ei edesauta tätä rauhallista treenaamista...

Oli kyllä jo hetki, että olin aivan epätoivoinen. Tuntui, ettei poniin saanut oikein "otetta" ja askellajit olivat kaikki jotain aivan kauheaa. Onneksi sen suhteen nyt parempi suunta - toivottavasti.



Suurta harmia on aiheuttanut tuo suokin imppari. Klinikalle sen(kin) kanssa suunnattava jos ei ala pian turvotus laskea. Sitä on nyt kylmätty useasti päivässä ja tehty betadinehauteita. Tarhassa nuori ori tuntuu olevan tyytyväisimmillään, joten on eläinlääkärinkin suosituksesta saanut tarhailla. Turvotuskin pysyy maltillisempana, kun hevonen liikkuu.

Ehkä se päivä paistaa taas risukasaankin. Valmennuksia ja kisoja on suunnitteilla, mutta sitten arvotaan, että mikä poni se kulloinkin autoon pakataan. Piha sai pientä pintaremonttia ja tarhat uutta pohjaa. Taistelu syksyn kurakelejä vastaan on alkanut eikä meillä tallota enää kurassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti