sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vanhuus ei tule yksin

Ennen saikkuansa tuo suokkipoika onnistui tempaisemaan sellaiset rodeot, että! Sehän on suokiksi välillä aika säpäkkä ja nopea liikkeissään, reaktiivinen, niin kuin toisinaan puhutaan. Muutamia pukkeja se on koitellut taiteilla laukoissa, mutta ei mitään isompaa. Tuo tilanne oli sellainen, että hevonen oli muutenkin vähän pörhäkkänä kentällä. Tarkoitus oli sänkipellolle suunnata, mutta olen ottanut tavaksi nuorten kanssa tsekata kentällä päivän "vireystilan" ja katsoa kuinka kaasu ja jarru toimii.

Ori oli kyllä kuulolla, mutta kovin pörheä ja innokas. Kentällä oli pari pikku ristikkoa valmiina ja siinä pienen verryttelyn jälkeen ajattelin, että puretaan isommat paineet kentällä ennen kuin mennään tammojen ohi sänkkärille. Esteelle hillitysti ravissa, mutta oripa tempaisi salamannopeasti esteen jälkeen päänsä etujalkojen väliin ja sieltä lähti voimakas rytkytys. Niskoissa vain rusahti ja olin jo varma tonttiin tulemisesta. Kouristuksenomaisesti taisin pitää kiinni, kun takaraivossa oli vanhan opettajan kommentit "orilta ei siten tiputa!". Perkele, kyydissä olisi pysyttävä. Toinen jalustin lensi ja lopulta ori törmäsi melkein aitaan ja minä sain naruja sen verran käsiin että pää äkkiä ylös. Hetken itsensä keräily - molemmilla ja hommat jatkui. Otin vielä laukkoja molempiin suuntiin ja hyppyjäkin. Ei mitään eleitä mokomasta. Sänkipellollakin ori käyttäytyi ihan hillitysti.

Tuon seurauksena mulla onkin niskoissa raju revähdys, ns. piiskaniskuvamma, joka ei meinaa nyt ollenkaan asettua. Ei ole estänyt ratsastusta, mutta iltapäivästä alkaa jäätävä hiipivä päänsärky niskasta ja yöunet on sitten mitä on. Toivottavasti sitä pian tokenisi. Vanhuus ei tule siis yksin. 15 vuotta sitten sitä sai mätkähtää miten vain alas tai elukat potkia ja purra, mutta koskaan mikään isommin sattunut. Nyt tollainen "pieni" revittely aiheuttaa heti hallaa.

Orin kanssa käytiin kilinalla ja impparina jalkaa edelleen hoidetaan. Ori on palailemassa nyt aktiiviseen liikutukseen. Ja voin sanoa, että siellä odottaa aika höyrypää. Vaikka se on saanut tarhailla, on se täynnä tarmoa ja vaatisi säännöllistä (kunnollista) liikutusta. On ollut nyt käsitellessäkin vähän riehakas, kun ei ole päässyt kunnolla töihin. Ensi viikolla työt onneksi jatkuu normaalisti. Otetaan alkua taas varman päälle ja enimmät höyryt taidetaan purkaa liinan päässä...


Panda sai hieronnan. Vasen puoli oli selkeästi jumissa lanneselästä, jota epäilinkin. Rangassa ei tällaisessa fysioterapeutin käsittelyssä ilmennyt mitään vikaa ja poni antoi ensimmäisen kerran, ihme kyllä, käsitellä itsensä protestoimatta. Yleensähän se siis seilaa ja veivaa ja koittaa paeta paikalta, mutta nyt olikin raukean rauhallinen poni. Tänään jännityksellä liikuttelen ponin selästä käsin ja katsotaan, miltä tuntuu...

Poppeli on käynyt maastoesteillä. Poni yllätti ja hyppäsi kaiken kyselemättä. Ok, yksi ohimeno tuli, mutta se oli (taas) vain kuskin syytä. Mutta kaikki tukit, haudat ja pienet arkut poni veteli tuosta vain. Tän päivän kisat harmillisesti peruuntuivat, kun Niihamassa pääntautiepäily. Parempi niin. Tarkoitus oli startata 2-tason KN Special (mun ihnokki!), mutta jää nyt toiseen kertaan.




Muutkin ratsastettavat alkavat palailla lomiltansa ja tuntuu, että nyt niitä taas piisaa. Kiva, että tämä mahalasku alkaa kääntyä taas voitoksi ja suunta on ylöspäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti