tiistai 25. lokakuuta 2016

Kulkuset, kulkuset...

...ne maahan mätkähtää. Maukan ruunausta tässä miettinyt ja isäntää siihen "valmistellut". Nyt se on pienessä ajassa näpsinyt tarhakavereita ihan lohmuille ja vähän jopa ehkä esittänyt tammoista jotain tajuavansa. Mitä sitä talvea, saati kevättä odottelemaan. Mietin kyllä, että jos sisäänratsastaisi sen keväällä ja laitumen jälkeen pallit veks, mutta miksi odottaa ehkä kevään heräämistä ja ori pörhistelyä, kun helpommallakin voi päästä. Poni ei ole oriainesta ja elo on paljon leppoisampaa pallittomana.

Lautaselle päätyvät pallit
Päätin tänään soitella kotiruunauksia tekevälle eläinlääkärille. Ajattelin, että joskus viikon, parin päästä pääsisi paikalle. Aamulla soitin ja eläinlääkäri ilmoitti, että on liikenteessä tänne suuntaan ja piipahtaa iltapäivällä. Eihän tässä ehtinyt edes alkaa katumaan koko touhua.

Eläinlääkäri avustajineen tulivat ajallaan. Maukka perusjätkä oli jo valmiiksi tallissa. Nopea rauhoitus. Poni ehtinyt edes huomata ja tuollaisena jullikkana se juuri edes välitä asiasta. Poni käytävälle naruihin peppu pihalle päin, jotta pesu onnistuisi hyvin.

Rauhoitusta odotellessa Maukalle laitettiin potkuliinat, että peräsuolen kautta saadaan nivukanavat tsekattua. Jos ne ovat liian isot, on turvallisempaa hoitaa ruunaus klinikalla. Maukalla kuitenkin pienet kanavat, joten ruunaus voitiin toteuttaa kotona.

Siis nivusten pesu ja parit piikit lisää. Sitten se kävikin aikalailla nipsnaps. Pieni viilto, oliko jotain puristimia sun muita ja ne pallerot vain napsahtelivat pihamalle. Ensin toinen ja sitten toinen.

Se oli siinä, menikö n. 15 minuuttia kokonaisuudessaan. Haavat saavat valua. Pari päivää karsinassa, mutta liikuttaen kävellen. Sitten saa jo tarhata ja liikuntaa, liikuntaa paljon. Ei ompeleita, ei huuhtelua. Päinvastoin haavat tarvitsee pitää auki. Paranemisen tulee alkaa sisältä. Jos pinta menee ensin umpeen on vaarassa nesteiden kertyminen ja tulehtuminen. Haavoja saisi nimenomaan sörkkiä jopa auki, mutta voi olla pienoinen turvallisuusriski. Kuivituksena suositeltavana olki, mikä meillä onneksi onkin. Puru tai turve päätyvät vain tulehduttamaan haavaa.


Nivuset saavat nyt vuotaa, jotta eivät tulehdu. Ei suihkuttelua!

Siinä pihalla palleroita katsellessani mietin, että syötänkö ne naapurin koiralle vai pistänkö pannulle isännälle iltaruuaksi. Velipoika on innokas huippukokkien oppipoika ja sehän innosta kiljuen halusi ottaa hevosen kivekset koekeittiöönsä. Mainitsin kyllä mahdollisista lääkejäämistä, kun enpä tajunnut eläinlääkäriltä kysyä, josko ne lautaselle päätyvät... Velipoika totesi, että lähinnä testiin tulevat eikä niinkään syötäväksi. Pesin siis pallerot ja tuuppasin Aino-paketissa pakkaseen...


2 kommenttia:

  1. Välillä se onkin hyvä, että jotkut asiat tapahtuvat niin, että sitä miettimis- ja katumisaikaa ei jätetä yhtään.
    Fiksut perusteet sinulla ruunaamiselle, kyllä se varmasti nuoren hormonihuuruisen pojan elämää helpottaa, varsinkin, jos sitä ei ole suunniteltukaan mihinkään suvunjatkamishommiin.

    Toivottavasti et unohda tuota Aino-pakettia sinne pakastimeen, voi olla yököttävä yllätys joskus edessä, kun kaipaileekin jäätelöä :D

    VastaaPoista
  2. Apua, hevosenpallit jätskirasiassa :D

    VastaaPoista