lauantai 1. lokakuuta 2016

Töissä taas...

... kaikki saikkuilijat!

Panda. Silmäterä, mussukka. Hieronnan jälkeen poni oli ihan super. Ensinnäkin, oma energinen itsensä, mutta myös pehmeä ja taipuisa. Ja se mahtava työmotivaatio ja miellyttämisen halu. "Näinkö sä halusit? Tästäkö kiittelet?" Myös pörheämpiä päiviä on osunut väliin ja selän liikkuvuus on tsekattu ballerinapukeilla... Pohdin näitä Pandan rodeoita parinkin ihmisen kanssa, mutta totesivat, että kivulla ja niillä ei pitäisi olla yhteyttä. Ennemmin se taitaa olla tuota innostuneisuutta ja vingving welshimäisyyttä... Ja niitähän on jatkunut vaihtelevasti läpi koko elämän niin ratsastaja selässä kuin tuolla pellossakin.

Eilen oli pitkästä aikaa eka valmennus. Vähän olin epävarma, kun poni ollut kuitenkin vaihteleva takapään osalta. Välillä laukka rullaa hienosti, toisena päivänä takapää tuntuu olevan taas vähän "outo". Valmennus sujui ihan hyvin, poni oli liikkeiltään hyvä ja laukkakin rullasi hienosti. Jatketaan siis samaan malliin. Paljon kiipeilyä ja rentoa liikkumista selkää käyttäen. Fysioterapeutti tulkoon ponin vielä hetken päästä tsekkaamaan. Kraniohoidoistakin moni kuulemma saanut tällaisissa tapauksissa apua, mutta fyssarin mielestä rangassa ei tosiaan häikkää ole. Koko valmennuksen poni liikkui hyvin selkäänsä käyttäen ja itsensä kantaen. Toki se saa nyt liikkua pitkänä ja reippaasti eteen eikä vielä aleta lyhentämään tai kokoamaan.

Tällaisena persaukisena hevosenomistajana, kun ei ole rikkaita vanhempia tai sukutilan perijätär, niin jokainen kilinikkakäynti kirpaisee ja tekee aika loven muutenkin heikkoon tilin saldoon. Kyllähän sitä tutkisi sen kilinkalla päästä varpaisiin jos olisi, millä mällätä. Sen sijaan tarvitsee punnita, että milloin on syytä suunata klinikalle ja milloin ei. Esimerkiksi jos tuo suokki olisi ollut oma, olisin varmaan vielä viikon-pari katsellut turvotusta ja hoitanut imusuonentulehduksena. Ja toivonut vain parasta...

Mutta, jotta murheilta ei vältyttäisi niin Pandan kaviot hapertuvat. Alkoi taas kesällä. Irtokenkiä ja hapertuvaa kaviota. Nyt toista etusta oli vaikea saada lyötyä kiinni, kun ei vain ollut seinämää, mihin naulata. Kuparinauloilla koitettiin ja vähän liimaa perään, jos pysyisi. Kavio on myös kasvanut onnettoman vähän. Alkaa pian keinot loppua.

Suokki on myös täydessä työn touhussa. Olen taas siirtynyt pyöräyttämään sitä liinassa alkuun. Parempi niin. Eilenkin tarjosi liinassa iloiset yhtäkkiset rodeot, mutta purettuaan suurimman energiansa oli mitä kuuliaisin kaveri.

Nuori pv oli pitkästä aikaa hyppimässä saikun ja kuntoutuksen jälkeen. Sen kanssa suunnataan piakkoin kisoihin, kun saadaan vähän hyppyjä alle. Edelleen tavoitteena startata Noviisia ensi kaudella jos talven treenit menee putkeen.

Poppelin kanssa on keskitytty takapään moottoriin. Liikettä, isoa liikettä eteenpäin. Että poni liikkuisi oikeasti takaa eteen ja kantaisi rehellisesti itseään. Sillä on paha tapa painua kuolaimen alle sipsuttamaan lyhyttä pikkuponin ravia. Samalla se painuu omaan "kuplaansa", josta se on vähän työlästä saada puskettua pois, kun on silloin myös hidas jalalle. Hienoliikkeinen poni saa liikkua hyvin avoimessa muodossa ja isosti eteen. Paljon ollaan menty pellolla ja kyllä se sieltä alkaa liikkua.

Maastoesteillä Poppelin kanssa käytiin päästelemässä jo oikea harrasteen maastorata. Kyselemättä se pomppaa ja tekee ponille hyvää päästä laukkaamaan isosti.

Maukalle pitäisi varata ruunaus. Se on ihan kiva orina, mutta ihan täysi ruuna jo valmiiksi. Ei siis juuri mitään orimaisia elkeitä. Välillä vähän pörhistelee. Isänsä vaikuttaa Suomessa edelleen eikä tuosta ole isäänsä paremmaksi. Hyvä harrasteruuna siittä tulee, mutta ei oriainesta. Nyt kun näitä nuoria oreja on ollut tässä tontilla enempi ja vähempi, niin helpommalla pääsee kun niitä on vähemmän. Ja tarhauskuviot sumplittavissa helpommin. Muuten oreista pidän, mutta jos hevosella ei tule olemaan jalostuksellista arvoa, niin eiköhän se ole hevoselle itselleenkin parempi ruunana. Maukka on kyllä sellainen tossukka, ettei avomallin karsinassakaan (vielä) tammoille pörhistele yhtään. Ennemmin vaikenee hyvinkin nopeasti, kun tamma kerran kiljaisee.

Ja hei, kurakelit ja vesisateet alkoi. Mutta uudet pohjat tarhoissa pitää ponien jalat kurattomina ja kuivina! Ihanaa, kun loppui se mudassa talloominen. Viime syksynä tehtiin tie tallin eteen (joka edelleen odottaa pintasoraa...), niin tässähän pääsee pian ihan kuivin jaloin koko syksyn.



2 kommenttia:

  1. Yksi kengittäjä käski laittaa kenkiään pudottelevalle hevoselle muutaman kerran viikossa tervaa kavioihin naulanreikien päälle. Kuulemma on sen verran tahmeaa ainetta, ettei naula luiskahda ulos niin helposti.

    Voi olla, että siitä oli apua, koska kyseinen hevonen lakkasi pudottelemasta kenkiään. Tosin voi myös olla, että suurin vaikutus tässä tapauksessa oli ylipäätään kengittäjän vaihdoksella, koska kengät putoilivat oikeasti aika huonon kengittäjän jäljiltä.

    VastaaPoista
  2. Tuo voisi olla varteenotettava vinkki. Pandalla tuntuu kengät lähtevän nyt kesäisin, kengittäjästä riippumatta. Talvella popot ovat pysyneet, mutta jostain syystä kesällä alkaa haperoitua. Olen miettinyt kesäihmottuman ja kavioiden hapertumisen yhteyttäkin.

    VastaaPoista