maanantai 21. marraskuuta 2016

Marraskuu ei petä koskaan

Suokkiorhi, hyvä treeni, parempi mieli.
Argh! Kirjoitin pitkän jutun ja sitten se ei tallentunutkaan vaan täältä löytyi keskeneräinen luonnos. Ihana perähikiän pätkivä netti saa taas kiitosta. Jos jaksaisi jotain näpytellä uudestaankin. Marraskuu ei petä koskaan. Saatiinkin nauttia ihanan kuivasta ja kurattomasta syksystä ja sitten tulikin samantein lumipeitteinen maa. Liian hyvää ollakseen totta? Kyllä! Nyt sitä vettä sitten loikottaakin harvasen päivä, loimia roikkuu kuivumassa kylppäriä myöten ja ponit möllöttävät tylsistyneen näköisinä katoksissa tai vesisateessa. Eipä itseäkään hirveästi hymyilytä tuolla räntäsateessa tarpominen, pimeys ja kura.Tulisi jo talvi, niin kaikki piristyisivät.

Wpb on edistynyt hienosti. Itseasiassa yllättävänkin hyvin ja nopasti. Onhan sen kanssa toistoja tietysti tullut tehtyä, mutta odotin paljon pidempää prosessia. Selkäännousu tuli paloiteltua ponilla ihan osiin. Ensin vierellä oloa, pientä pomputtelua, jakkaralle ja "ilmatilan" loukkausta milloin missäkin, vieressä hyppimistä, mahalleen selkään menoa ja pikku hiljaa siitä istualleen. Aluksi nousin selkään karsinassa ja nyt kentällä. Selkään pääsee löysin ohjin ja poni pysyy liikkumatta. Hivenen vielä jännittyy, mutta kestää tilanteen ja seisoo aloillaan. Lähinnä jos meinaan nousta, kuin "normaalin" hevosen selkään. Tämän kyytiin tarvitsee vielä nousta hiiitaasti ja raaauhassa...  Ja paljon palkitsemista, rauhallista puhetta, rapsuttelua. Ollaan myös kävelty rennosti kenttää ympäri ja otettu pätkittäin ravia. Ja ihan ilman taluttajaa. Ravissa alkaa vähän hermoilla ajoittain, mutta pääosin käyttäytyy luottavaisesti ja fiksusti. Huimaa. Tästä se kuulkaas lähtee. Eikä se poni nyt niiin kamalan pieneltä tunnu, sillä on kuitenkin kaulassa mittaa ja leveyttä varmasti vielä tulee.

Meillä oli lunta!
Olen tehnyt varusteitten laiton ponille kentällä. Ihan siitä syystä, että poni pääsee väistämään jos tilanne sitä ahdistaa. En halua muutenkin herkkää ja helposti hermostuvaa hevosta varustaa "väkisin" käytävällä tai ahdistaa sitä karsinassa. Satuloinnissa se saattaa väistää ensin, mutta antaa sen jälkeen rauhassa asetella penkin selkään, kiristää vyön ja paukutella jalustinhihnoja. Aina väliin suuhun tungetaan namia ja rapsutellaan miellyttävistä paikoista. "Hei, tää ihmisen kanssa tekeminen on kivaa!" Lyhyitä pätkiä ollaan tehty, mutta tärkeintä onkin positiiviset toistot. Poni keskittyy hienosti ihmiseen eikä vilkuile muualle.

Sisäänratsutuspaikassa ponilla ei ilmeisesti päästy edes alkua pidemmälle. Laukat on siis jääneet selästä tekemättä. Kiire meillä ei ole, joten ei hosuta ja haeta ongelmia. Kunhan poni alkaa ravissa kunnolla toimia ja rentoutua niin voidaan ottaa sitä laukkaakin mukaan. Tavoitteenanihan oli jouluun mennessä päästä selkään ja vähän liikkumaan ratsastajan kanssa. Jos otettaisiin uudeksi tavoitteeksi se laukka. Liinatyöskentely on jätetty tämän kanssa kokonaan pois, koska ilmeisesti sitä tehty vähän liikaakin tai siinä sattunut jotain. Varovasti ajattelin sitäkin koittaa, että saisi laukan helpommin sitä kautta opetettua.

Wpb, tässä vielä narun päässä kentällä.

Sakke on toiminut meillä toisinaan kentällä "turvaponina". Vanha, lauman johtajaponi luo helposti hermostuvalle junnulle varmasti turvallisuuden tunnetta. Ihan jo senkin takia, että jos tulee joku tilanne, pelottava asia tms. on herkällä ponilla tuttu ja rauhallinen tarhakaveri, johon turvata ja josta ottaa mallia.

Tuossa yksi videon pätkä viikon vai parin takaa selkäännousuista kentällä. Kovin tumma kuva tässä pimessä syksyssä, mutta huomaa edelleen, kuinka poni vielä vähän jännittyy. Päästää kuitenkin selkään poistumatta paikalta.

1 kommentti:

  1. Ihan huippua. Toivottavasti eteneminen jatkuu eikä tule takapakkeja!

    Surullista sinänsä, että ponilla on ollut ratsutaipaleen alku niin kivikkoinen. Panee miettimään, missä on menty pieleen.

    VastaaPoista