perjantai 2. joulukuuta 2016

Jännevamma - selässä

Nappasin hiiren kiinni, kun kisut makoilee uunin pankolla...
Välillä tuntuu, että mikään ei suju ja sitten mennään taas harppauksittain eteenpäin. Pandan kanssa on otettu vain takapakkia. Panda harmittaa ja kalvaa mieltä koko ajan. Sen kanssa oli hiljaisesti mielessä suunniteltu ensi kaudeksi vakauttaa hyvä HeA taso ja loppukaudesta ehkä startata jopa VaB. No, sitä ei tapahdu. On ollut niin vähällä liikutuksella, että lihaksisto ei ehdi kehittyä enää siihen. Kunhan saisi sen nyt edes terveeksi!

Panda kyllä tekee mitä pyydetää. Se ei vastustele. Mutta ei se sitä mielellään tee. Se ei ole sellainen höyhenen kevyt ja innokas. Sellainen häntää heiluttava koira "tätäkö sä halusit, nytkö mä teen oikein?" ja kiitoksista kehrää kuin kissa. Sellainen kipinä ja innokkuus ponista puuttuu. Mennä puksuttaisi kyllä kiltisti, mutta moottori ja palo on sammunut. Ei hyvä. Niin, ja oireileehan se takapää. Olen niin surullinen sen takia. Koska sillä ratsastus on parhaimmillaan aivan mahtavaa. Se liikkuu kuin ajatus. Nyt pelkona on, että siellä on oikeasti jotain rikki... Niin, onhan se nuoruuessaan kaatunut laitumella useamman kerran riehuessaan, tullut vauhdilla takapuomin ali trailerista ja ties mitä. Jos siis selkää ja sen saamia iskuja esimerkiksi miettii. Jos vaikka oriin hypyttäminen selkään "katkaisi ponin selän"?

Kuskasin ponin taas klinikalle. Mun joululahja mulle! Suunnittelin sen kyllä astuttavanikin heti keväällä. Jo senkin takia halusin tutkia vielä selän. Mielestäni syy ei voi olla takapolvissa, ainakaan yksistään. Olisihan niiden pitänyt oireilla löysyyttään jo nuorempana eikä nyt, kun siellä on jo lihasta?

Höyrypää seisoo sen 5min ja sitten nuppi kilahtaa... Rauhotettiin kevyet 6 kertaa ponin ja muiden turvallisuuden vuoksi
Suunnattiin siis taas Teivoon ja selkää tutkimaan. Ja niin raskas matkakaveri. Vaikea rauhoittaa. Tai riippuu rauhoittajasta. Sellainen nopea, asiansa osaava ammattimainen tuikkaisu ja poni ei ehdi tajuta. Sitten on niitä likkoja, jotka tulevat neula ojossa, hakevat ja hakevat niin kilahtaahan siinä tollainen "neulakammoinen" poni jo moneen kertaan. Mutta tuupertuihan se lopulta sen verran, että kaikki hoidot ja tutkimukset saatiin tehtyä. Oli siellä selässä jotain löydäksiäkin. Nikamaväli T14-T15 on ahdas. Eläinlääkäri ei oikeastaan edes huolestunut. Sanoi, että jos olisi täykkäri kyseessä, niin ei uskoisi löydöksen edes vaivaavan. Pandalla vain sattuu muut nikamavälit olevan hyvin tasaiset, että se herätti huomiota. Eläinlääkärin mukaan se on siisti ja todennäköisesti synnynnäinen. Varmahan ei voi olla. Eivätkä nikamat sentään toisissaan ole kiinni. Ehdotti Hyvinkäällä olevaa skintigrafiaa, mutta taloudelliset seikat eivät anna sille myöden, hintahaarukka on ell mukaankarkeasti noin 1500-2000e. Hyvinkään klinikalla tiedotettiin kohtuullisempi summa 1000-1500e, mutta kattaako se kaikki kulut? Varmaan harkitsen sitäkin, jos toipumista ei ala tulla ja epämääsäisyys jatkuu. Ultrassa löytyi selästä jännevamma seuraavan nikamavälin alueelta. Niin, selässäkin on selkäjänne. Voi olla tullut vaikka missä, kun laitumella iloisesti kesän kirmanneet. Ei ole siis ihan tuore, mutta olisiko voinut alkaa vaivat syystä tai toisesta?
Nythän on lupa shoppailla kaikkia söpöjä loimia, kun on pakko? 

Hoitona piikitettiin kortisonia. Lähinnä osaltaan sulkemaan pois, että onko syy nyt näissä löydöksissä. Jos piikitys ei tuo parannusta, on vika edelleen jossain muualla. On tämä vaikeaa. Muuten kuvat oli puhtaat ja ultrassakaan ollut mitään. Olin varma, että lantion alueelta, pelottavista SI nivelistä tai muusta löytyy jotain, mutta ei. Terve elukka muilta osin. Kohtahan se onkin kuvattu turvasta kavioihin.

Mutta päähän tässä hajoo ponia pohtiessa ja surkutellessa. Onneksi se nyt ei näkyvästi kipuile eikä onnu. Ehkä se tästä. Nyt pientä lomaa ponille ja sitten vajaa pari viikkoa maasta töitä ennen kuin aloitellaan hissuksiin selästä käsin. Ja pyöreäksi, pyöreäksi ponia jumppailemaan.

Mutta suokkiorhi on edennyt kivasti. On todella miellyttämisenhaluinen ja nyt tasaantunut todella paljon. Ei tarvitse odottaa jotain rodeopomppuja, vaan hevonen on tasainen, kuulainen ja yrittää parhaansa. Kaamean kankea se on edelleen oikealle, mutta asettuu jo! Pikku hiljaa siis... Kunhan päästäisiin vastalaukkoihin asti niin saisi hyviä suoristumisharjoituksia hevoselle. Tämän kanssa on vielä matkaa kisaradoille, mutta toiveissa olisi senkin kanssa päästä jossain pyörähtämään. Pitäisi käydä hommia treenaamassa ihmisten ilmoilla, että tietää saako sitä keskittymään töihinsä vai meneekö vain orina pörhistelyyn...

Samoin wpb etenee jouhevasti. Vielä senkin kanssa on matkaa kisaradoille, mutta on näiden junnujen kanssa niin äärettömän palkitsevaa touhuta. Sen selkään saa ponkaista tarhassakin tuosta vain eikä se korvaansa lotkauta. Nyt koitetaan saada rentoutta vielä ravissa ja pian voisi alkaa ajatella myös laukkaamista.

Mun piti joulukalenteriakin tänne blogiin rustata. Painua muistojen ja arkistojen syövereihin. Mutta totesin, että ei vain ehdi ja jaksa. Sen verran haipakkaa tämä elo tuntuu olevan, kun joulu ja kaikenmaailman hässäkät painavat päälle. On yhtä jos toista hulinaa lasten kanssa, kaikenmaailman tapahtumaa ja liuta poneja sekä hoidettavana että liikutettavana. Kaksi valkeaa unelmaa astuu näillä näppäimin kuvioihin mukaan... Niin ja Poppeli pompotteli takaisin kotiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti