keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Erilaisia hevosia, erilaista ratsastusta

Vuosi vaihtui. Ahdistus. Ponit taas vanheni. Panda on jo 7-vuotias. Siis mielestäni ihan aikuinen poni ja sen tulisi käyttäytyä sen mukaan. Tosin kisasäännöissä 7-vuotias luetaan vielä nuoreksi hevoseksi. Antaa ehkä vähän armoa näillä jälkeen jääneille? Onhan siinä vanhenemisessa hyvääkin. Maukka ja FWB ovat 3-vuotiaita. Ihania sisäänratsastuksia siis edessä kevään mittaan! Jotenkin katseet käänty aina vuoden alussa myös kesään. Tulevaan kisakauteen, laitumiin, kesän suunnitelmiin... Toivotaan ehjää treenikautta näiden nykyisten projektien kanssa.

Kiva määrä ollut viime aikoina ratsastettavia ja todella erilaisia hevosia ja poneja. Enemmänkin olisi jos vain olisi vuorkausissa lisää tunteja. Hyvin erilaisia hevosia ratsastaessa havahtuu siihen, kuinka erilailla niitä pitää ratsastaa. Jokainen on omanlaisensa yksilö. En voi "runtata" hevosta kuin hevosta minun muottiini ja ratsastaa sitkeästi "oman tyylini" mukaan, vaan minun on kiinnitettävä huomiota miten kukin toimii ja omaksuttava sitä kautta, miten juuri sitä hevosta pitää ratsastaa. Äärettömän kehittävää ja tullut hienoja ahaa-elämyksiä. Jokainen hevonenhan opettaa aina jotain, mikä on ollut todella arvokasta oppia vaikka ei olisi valmentajan silmän alla ollutkaan. Esimerkiksi connemara antaa palautteen heti vinosta istunnasta tai epämääräisistä avuista. Rankaisee myös esteillä heti jos kuski ei ole tilanteen tasalla.

Pandahan on "itse tehty" ja sen selässä voi vain ratsastaa sen kummemmin asiaa edes ajattelematta. Se tekee niin kuin ajattelen pyytäväni, ainakin pääosin. Tekeehän senkin kanssa virheitä, joista se heti sakottaa, mutta minun ei tarvitse miettiä miten se toimii. Se nostaa laukan pienellä sisäistuinluun heilautuksella. Sen kanssa on niin yhteennivoutunut. Sen takia Pandan sairasloma on niin suuri harmitus, koska siellä satulassa on aina kotonaan. Niin, silloin kun se on rento. Jännittyessään se on tosi vaikea saada rentoutumaan, siinä kun tuon höyrypään kanssa onnistun, onnistun varmasti minkä otuksen kanssa vain.



Valkeat ponit tarvitsevat todella paljon jalkaa, vaikka molemmat ovatkin kuumia ja ärhäköitä. Nehän kääntyvät jalasta ja etenkin toinen on ratsasettavissa paljon istunta-avuilla. Pieni aiheeton satulassa heilahdus aiheuttaa myös poneissa nopean pakenemispurtin. Ovat siis aika herkkäluonteisia kavereita. Mutta todella näpsäköitä poneja. Connemara on pidemmälle koulutettu ja mm. vaihtelee laukat lennossa, kun vähän suuntaa näyttää. Olisi aika kivaliikkeinen poni myös kouluradoille vaikka sydämeltään onkin esteponi. Niiden kanssa pitäisi saada myös jännitys kuriin vieraissa paikoissa. Connemara on saanut olla vähän kevyemmällä liikutuksella, mutta toinen kaveri "Irlannin ihme" on ollut jo täydessä treenissä. Se on alkujaankin paljon, paljon raaempi. Lähinnä sillä on ilmeisesti hypätty korkealta ja kovaa. Se onkin yllättävän nopeasti edistynyt ja on todella miellyttämisenhaluinen ja motivoitunut poni, kun alkaa luottaa ratsastajaan.

Yllättävän monessa tässä vuoden aikana ratsastetussa on myös vinoutta aika paljon. Joillakin se on synnynnäistä, joillain tapaturman tai muun jumituksen aiheuttamaa ja jollain ratsastajan ansiota. Kummasti ne siitä alkavat sinnikkäällä työstämisellä kuitenkin suoristua. Suokkiori hyvä esimerkki tästä, kun se kulki aivan banaanina vasemmalle, häntää myöten. Se on siis synnynnäisesti kovin vino vasemmalle. Oikealle taipuminen oli aluksi aivan mahdotonta. Se ei kertakaikkiaan kyennyt siihen ja lihaksistokin varmasti pisti vastaan. Pikku hiljaa alettiin pätkittäin jumppailla ja kehittää vaikeampaakin puolta. Nyt se alkaa jo kivasti asettua ja taipua myös oikealle. Laukassa ei vielä onnistu kuin pätkittäin, mutta käynnissä ja ravissa pyöristyy sinne kivasti. Muuten hevosella on todella laadukas laukka.
Wpb
Itse ehkä kaipaisin valmennuksia, joissa voitaisiin keskittyä enemmän minuun. Nyt on lähinnä työstettäviä hevosia alla ja keskitytään niiden ongelmiin ja ratkaisutapoihin. Äärimmäisen kehittävää ja omaan arkkuun saa aina uusia ideoita ja ratkaisukeinoja, joita käyttää taas seuraavilla projekteilla. Todella antoisaa ja opettavaista sekin. Monen nykyisen projektin kanssa olisin kyllä pulassa, jos keinoja ei olisi matkan varrella tullut kartutettua. Panda olisi "omista" ratsuista koulutustasoltaan sillä saralla, että sen kanssa pääsisi keskittymään enemmän siihen oman kropan hallintaan ja muutamiin sinnikkäisiin istuntavirheisiin. Se olisi myös se hevonen, jolla pääsisi ratsastuksellisesti eniten eteenpäin, mutta joka postauksessa jaksan sen kuntoa märehtiä. Ell-kiropraktikolla sen vielä viimeisenä keinona käytän...

Sitten on jännä, että eri hevosten kyydissä saatan istua aivan erilailla. Eräällä osaavammalla suokilla istun mielestäni tosi hyvin, mutta liekö johtua myös laadukkaasta koulusatulasta? Tähän mennessä ollut sitä mieltä, että satula kuin satula, kunhan hevoselle sopii, mutta onhan siinä suuri merkitys omallekin istunnalle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti