torstai 2. maaliskuuta 2017

Lopultakin...

Lopultakin ehtii hetken istua koneenkin ääressä. Ei ole vain kertakaikkiaan ehtinyt. Kone lojuu pöytälaatikossa tai kaivetaan esille sen verran, että voi lapsille laittaa lastenhoitajan iloksi Viaplaysta jonkun elokuvan pyörimään. Iltaisin ei vain enää jaksa, päivällä ei ehdi.

Kuvien copy Paula Luuri

Lopultakin oli hetken myös lunta. Sen verran, että pääsi "hankitreeniin". Ennen miehet oli rautaa ja talvet oli talvia... Lunta on odotettu, koska hankitreeni on helppoa ja tehokasta. Helmikuun lopulla saatiin edes vähän enemmän lunta. Kavio jo sentään uppoaa lumeen, paikoitellen melkein vuohinen, että ehkä sitä voisi nipinnapin hankitreeniksi kutsua. Kun itse oli poni-ikäinen, niin sitä sai kahluuttaa hevosia kunnon umpihangessa. Ja jos satuit itse tupsahtamaan alas, niin johan oli homma kaivautua sieltä pellon keskeltä pois.

Parasta tuossa peltoilussa on nuo mäet. Nyt siellä on riittävästi lunta, että pohja on hyvä ja pääsee kiipeilemään. Mutta nyt sataa tiskirättejä taivaalta ja lumet sulavat vauhdilla. Paikoin tarhoissa paistaa jo hiekka läpi. Tässäkö se talvi oli?

Mitä meille kuuluu? Lyhykäisyydessään sitä samaa vanhaa. Panda on mitä on ja odottelee kevättä ja lomaromanssia. Laukka on edelleen ns. pupulaukkaa, kuten ylläolevassa kuvassakin näkyy. Laukkaa ns. tasajaloin ihmeellisesti pomppien. Vikaa ei ole löytynyt, joten hulluksihan tässä tulee. Muuten poni on oikein iloinen ja pirtsakka itsensä. Vinkuu ja loikkii.

Muut (toivonmukaan) kehittyy kukin omalla sarallaan. Suokkiorhi alkaa olla tosi kiva. Alkaa oikeastikin vähän hypätä ja pienet aivosolut tajuta, että niitä jalkoja pitäisi vähän nostaakin. Sileälläkin tosi kiva. Voimaa ja kroppansa hallintaa on löytynyt jostain. Takominenkin vähentynyt nyt paljon siitä, mitä se vielä syksyllä oli. Sille hankitreeni ja mäkien kiipeily tekisi niiiin mahdottoman hyvää, mutta kelien mukaan mennään...

Connemara on ihan super. Paranee vain joka kerta ja päästää väliin maistelemaan sitä kuuluisaa mansikkahilloa, eli parasta osaamistaan. Rentous on alkanut löytyä eikä jännity kaikesta mahdollisesta. Hyppää superisti jos kuskikin hyppää ;)

Irlannin ihme paranee myös. Otettiin vähän takapakkia, kun kaahotus esteillä alkoi ja nyt taas tuntuu siltä. että voidaan siirtyä taas takaisin ja edetä. Tätähän se on, välillä tulee takapakkia ja sitten tarvitsee tajuta viheltää peli poikki ja vetää rimaa alemmas. Ponilla katosi siis kontrolli esteillä tyystin vaikka alkuun olikin ollut tosi kiva hypättävä. Nyt otettu paljon jumppasarjoja, ravihyppyjä, malttia, kontrollia. Sileällä jumpattu taas kääntymistä ja taipumista, myös laukassa ja ponihan tekee laukassa jo parhaimmillaan 10m volttejakin. Myös käynnin kautta vaihdot alkavat sujua. Saisi vain ripauksen keskittymiskykyä ja malttia jostain rehusäkistä, niin tuo olisi ihan superponi.

Wpb pompottelee pikkuesteitä, maastoilee ja sileillä keskitytään ihan perusjuttuihin. Sekin menee välillä hyppäyksittäin eteenpäin, sitten taas vähän tuntuu tulevan takapakkia ja taas poni hoksaakin kasan uusia asioita. Valmennuksiin voisi sen kanssa jo suunnata, mutta jos kävisi muuten vain maneesin nurkkia vielä pari kertaa tutkimassa itsekseen. Ja muistaa niitä lomapätkiä aina sopiviin väleihin.



Kengättömät sai olla jouten tovin aikaa, kun pohjat olivat vähän turhan koppuraa ja liukasta. Pari päivää se olikin ihan luminen ja nyt yhtä loskamössöä. Pakkasia luvassa, joten saa tehdä ihmeitä, että saa pohjat hyviksi, jos lunta ei tule.

Hurmaava Simo tuli piipahtamaan hetkeksi, mutta löysikin jo uuden omistajan ja siirtyy piakkoin uuteen kotiin. Ihana, kuinka keväältä tuttu hevonen oli jotenkin heti kuin kotonansa. Tuttu lauma, ei mitään kähinää, vaan samantien alkoi leikit. Hyvin ne hevoset muistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti