keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kevät keikkuen tulevi...

Liikaa ei kai voi päivitellä tätä Suomen säätä? Lunta, aurinkoa, vettä, rakeita... Jos juhannuksen jälkeen alkaisi kesä. Ihan hirveästi ehtinyt tapahtua hevosrintamallakin eikä kaikkea ehdi kirjoitella ylös. Kaikkea ei taas pysty/viitsi, kun muiden hevosista kyse.

Itse vedin tuossa talvella yllättäen nurin erään hevosen kanssa. Oikea polvi jäi ikävästi hevosen alle. Sillä hetkellä ajattelin, että ehjänä se polvi ei selviä, sen verran ilkeästi se rutisi hevosen liukuessa päällä. Samana iltana en edes vessaan pystynyt konkkaamaan vaan isäntä sai heittää olalle ja kanniskella. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään, mutta kai se (kunnalle kallit) magneettikuvat vaatisi. Polvi alkoi parantua ja sinnikkäästi jalka teipattuna ratsastinkin heti kuvien ottamisen jälkeen. Tapaturmasta on jo kolmisen kuukautta ja edelleen polvi välillä vihoittelee ja sitä myös huomaamattaan vähän varoo. Ratsastaessa huomaan, että oikea pohje ei mene niin hyvin läpi ja jalustin saattaa tipahtaa helposti oikeasta jalasta. Selkeästi se on myös vinouttanut minua huomattavasti. Itse polvi toimii jo normaalisti, jos ei isompaa kiertoliikettä tai tärähdystä tule. Silloin se vihoittelee hetken. Nyt tarvitsee äkkiä puuttua asiaan, ettei vinoudu tästä vain lisää.

Hugon kanssa on jatkettu toisiimme tutustumista. Aivan iiihana hevonen! On pyöritty niin kouluaidoissa kuin esteradalla. Samalla tullut vähän tuntumaa, että miten paljon hevonen vaatii verryttelyä ja millaisissa tilanteissa voi ongelmia tulla sekä etenkin kuinka paljon voi ja pitää vaatia. Esimerkiksi koulukisoissa verryttelyssä se saattaa olla jopa vähän hidas ja nihkeän oloinen, mutta radalla sitten todella herkkä. Hienohan se on, sitä ei käy kieltäminen. Verryttelyssä saa kyllä käyttää aikaa, nyt olen monesti verrytellyt sitä selkeästi liian vähän. Se on hyväkuntoinen "täysi-ikäinen" hevonen, joka vain paranee työtä tehdessään. Sitä on tottunut verkkaamaan näitä junnuja, ja varomasta ettei ainakaan väsytä liikaa... Kouluverkassa Hugo ei hölmöile tai stressaa (koputtaa puuta). Esteverkassa selkeästi vähän paikasta riippuen ahdistuu ja käytännössä haluaa silloin portista pihalle. Mutta tässä koko ajan toisistamme opitaan. Kotona ja valmennuksissa sujuu jo hyvin ja sitä myötä luotto kasvaa ja osaan lukea hevosen reaktioita. Kisatreeniä tarvitaan jo senkin takia, että tietää mitä tuleman pitää ja miten saada hevosen stressitaso pysymään alhaalla ahdistavassa kisaverkassa.

Pohtiksella se oli kiva ratsastaa, mitä nyt ei ollut ehkä ihan avuilla. Killerillä se veti itsensä ihan oudoksi ja meni ihan temppuiluksi. Että monta puolta siitä hevosesta löytyy. Itse tosin sössin Killerillä 90cm luokan, kun yhden kiellon jälkeen missasin seuraavan linjan. Harmitti vietävästi, mutta siinä hevonen oli jo hyvä ratsastaa ja sujuva rata muuten. 80cm meni ihan pöllöilyksi ja säätämiseksi.



Parit Pantsun valmennuksetkin ollaan käyty Hugon kanssa, nyt kun mulla on sinne käypä hevonen. Eka valmennus menikin ihan penkin alle. Kuski sähläsi tai oikeammin vain matkusti ja sitten tuli stoppeja, ei askel osu, en ole hypyssä mukana jne. Eipä tuo(kaan) hevonen hyppää jos itse vain matkustelee tai jännittää. Ja jos jään yhtään kädellä kiinni, suuntautuu hyppy ylöspäin. Seuraavaan valmennukseen lähtikin vähän ristiriitaisin fiiliksin. Mutta se sujuikin jo loistavasti. Pysyttiin minun mukavuuskorkeuksilla ja aika hyvässä rytmissä saatiin tehtäviä tehtyä. Pientä poukkoilua ja kyttäilyä oli maneesin kastomopäädyssä, mutta kokonaisuutena hyvä. Lopussa hypättiin myös kolmoissarjana jo isoa, mutta siinä kohtaa se ei tuntunut pahalta, kun koko valmennus mennyt hyvin ja hevonen tuntui vahvasti omalta.


Jatketaan tehokkaita valmennuksia ja koulukisoja näyttäisi olevan lähialueella ihan kiitettävästi tarjolla. Lisäksi koitetaan haeskella sopivan tilavia estekisoja. Paras on selkeästi verryttely, jossa molemmat suunnat ovat erikseen ja olisi vielä tilaa sileän verryttelyyn. Suunnitelmissa olisi Hugon kanssa käydä myös korkkaamassa maastoesteet jos se kesä joskus suvaitsee saapua. Mutta saa se hevonen levätäkin. Maastoillaan ja humpustellaan sekä viettää rattoisaa laumaelämää. Odotan jo itsekin innolla lauman laitumelle laskua.


Wpb on taas edistynyt kivasti. Nyt alkaa löytyä oma vauhdikas moottori kentälläkin. Onhan sen kuntokin toki kasvanut ja sitä pääsee jo ratsastamaan. Kovin kapoinen poni vain tuntuu helposti luikkivan mun jalkojen välistä kuin liukas käärme. Eli tasaisuutta vielä tarvitaan ja nyt pitäisi alkaa ottaa enemmän hyppyjäkin sen kanssa. Eka kunnon valmennuskin sen kanssa käytiin ja sai kyllä kehuja. Kannattaa se kuulemma kisaradoille rakentaa, mutta rutiiniahan sen kanssa tarvitsee hakea. Nyt laukat nousee jo napakasti, tekee perusväistöt ja peruutukset, liikkuu jaksamisen mukaan oikeinpäin, mutta muoto vielä vähän epätasainen. Ihanan eläväinen poni.


Nuorisoa on alettu laittaa satulaan keväisissä keleissä ja lisää olisi tulossa, kun olisi tilaa. Välillä sataa lunta, välillä paistaa aurinko. Jäätäviä ilmoja. Laidunkauden alkuun taitaa mennä vielä tovi...

Maukastakin laitoin myynti-ilmoituksen, mutta epäilen sen kaupaksi menoa tuon ikäisenä. 3-vuotias vasta sisäänratsastettu ei oikein ostajia houkuttele. Joku 5-6v poni alkaakin jo liikkua ja löytää ostajakuntansa. Varsoja tai nuoria ei ihan heti uskalleta ostaa. Pakkomyynnissä se ei ole, niin ei ihan ilmankaan viitsi siitä luopua. Aika hurjalta tuntuu sen myyminen, mutta toisaalta, vielä siihen ei ole liiaksi kiintynyt. Pieni elämänmuutos edessä, niin pakkohan se on omia vähentää jostain päästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti