keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Paistaa se aurinko risukasaankin

Vähän ollut pyörällä päästäni. Hugon kanssa käyty tosi onnistuneita valmennuksia ja nyt alkaa nappulat löytyä. Hevonen tuntuu alkavan luottaa minuun ja pystyy rentoutumaan "vaikeissakin paikoissa".

Helatorstaina käytiin Kangasalla Pohtilammen kentällä koulukisoissa. Nyt varasin Hugon verryttelyyn riittävästi aikaa ja se toimi. K.N. Specialista saatiin kivat 67,1% joka riitti toiseen sijaan. Kivoja kommentteja ja muutama 8 löytyi papereista, että sitä oli oikein iloisesti yllättynyt. Harmikseni Helpon A:n radalle homma pääsi jo lässähtämään ja hyvä fiilis kadota, sieltä reilu 58%.


Saman viikon sunnuntaina suunnattiin Niihamaan estekisoihin. Vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Vielä aamulla mietin, että viitsiikö ja jaksaako sitä lähteä. Luokkina oli 1-tason 70cm ja 2-tason 90cm. 80cm luokka oli rajattu ja halusin hypätä pienemmän luokan alle. Metriin taas en halunnut vielä lähteä, kun ehjiä ratoja ei juuri takana ole. Edetään maltilla, meillä ei ole kiire.

Kuvat Krista Rostén, https://rostenkrista.kuvat.fi/

Aamun ankean oloinen keli kirkastui hienoksi kisapäiväksi ja oma fiiliskin parani. Niihamassa oli onneksi maneesissa tilaa sileän verryttelylle. Ratsastin Hugon kuin olisimme verkkaamassa kouluradalle, rennon pyöreäksi ja kuuliaiseksi. Vähän ennen suoritusta kävimme hyppäämässä muutaman verryttelyesteen ja siitä radalle. Suotta ahdistaa hevosta verryttelyssä. 70cm taso on Hugolle niin helppo, mutta itse haen sen kanssa vielä ratavarmuutta ja ratsastettavuutta. Rata meni hyvin, mutta videota katosessani tempo saisi olla kovempikin.

90cm ratakin oli kivan simppeli, joten olin aika luottavaisin mielin. Samanlainen verryttely. Sileällä hevonen kevyeksi ja rennoksi ja sitten muutamia hyppyjä. Hugo tuntui tosi hyvältä ja oli varma fiilis lähteä radalle. Ykköselle Hugo lähti aika vahvasti. Se oli suoraan verryttelyn porttia kohti ja hetken ehdin miettiä, että ottaako hevonen ohjat ja vie minut suoraan portille. Sain Hugon kuulolle ja sen jälkeen matka jatkui aika sujuvasti. Pari hyppyä tuli vähän lähelle, mutta pääosin aika hyvässä rytmissä. Parasta oli se, että tuli hevosen kanssa sellainen fiilis, että olemme tässä yhdessä ja oltaisiin hypätty mitä vain eteen laitetaan. Vaikka ajattelin, ettei vauhti riitä vieläkään, niin nappasimme kuitenkin viidennen sijan.


Luotto hevoseen kasvoi ja nyt tietää paremmin, miten sen kanssa tulee eri tilanteissa toimia. Se tuntuu vahvasti mun hevoselta ja fiilikset oli viikon jälkeen aika huikeat. Tästä jos maltilla aletaan nostaa tasoa molemmissa lajeissa... Hevosessa kun on valmentajienkin mukaan potkua vaativiin ja esteillä, who knows... Ratsastaja se suurin jarru taitaa olla, mutta tässä lajissa ei onneksi koskaan tule valmiiksi.

2 kommenttia: