maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kenkiä siellä, kenkiä täällä, kenkä kavion sisällä...


Sitä hehkutti laidunelämän onnesta jossain kirjoituksessa. Se onni ja autuus… Pyh! Irtokenkiä on tullut ihan tolkuttomasti. Siellä ne kirmailevat yli 3 hehtaarin laitumella ja loikkivat sarkaojien yli, nousevat mäkiä ylös ja alas. Tähän mennessä ollaan onneksi selvitty vain irtokengillä, kahdeksan hevosen laumalta jäi alkukesästä peltoon reilut 10 kenkää… Ihme kyllä, ovat irronneet aina aika siististi kaviota repimättä *koputtaa puuta* 




Viime sunnuntaina päästin Hugon kisareissun jälkeen laitumelle. Sinne se portilta jo ampaisi iloiseen laukkaan ja kirmasi vauhdittamaan myös kavereita. Naukkasi vähän ruohoa ja pörhelsi menemään. Onnellisen oloinen hevonen. 

Maanantaina aamulla ennen töihin lähtöä menin antamaan kivennäiset, tsekkaamaan vedet ja pintapuolisesti hepat läpi. Panda ja Maukka olivatkin jo portilla vastassa. Muu lauma tuli rauhallisesti rinnettä kiertäen. Bongasin sieltä heti ontuvan tumman hevosen. Hitto, kuka se on? Hugo. Kasa kirosanoja ja silmissä vilisee kaikki mahdollinen. Hevosen linkuttaessa lähemmäksi huomaan, että se on aivan kolmijalkainen. Kuumeisesti käyn etujalan jänteiden sijainteja ja luustoa läpi kun lähestyn kipeää hevosta. Onko luut edes ehjät, mikä jänne pamahtanut? Sieluni silmin näen, kuinka se on vetänyt jossain mäessä nurin ja katkonut kinttunsa tai vähintään jänteet. Muutamassa sekunnissa ehtii muuten käydä paljon asioita mielessä, kun paniikki iskee.

Onni onnettomuudessa(?) etukenkä oli osittain irti ja sen sivukäänne oli painunut kavion seinämän välistä kavion sisään. Itku meinasi silti päästä. Siihen se hevonen jäi eteeni seisomaan etujalkaa kannatellen surkea ilme silmissään. Nopeasti tilanteen tsekkaus ja joko kengän saaminen paikalleen tai sen ottaminen irti. Työkaluja ei ollut mukana, toista kilometriä kotiin. Pieni tuskan hiki iski päälle. Aikani kenkää siinä vääntelin ja kääntelin. Hugo seisoi kärsivällisetsi paikallaan ja tuntui ymmärtävän, että koitan auttaa. Paikalleen en kenkää saanut, oli sen verran vääntynyt, mutta lopulta sain naulat käsivoimin löystymään ja kengän irti. Ihmeparantumista ei tullut, mutta eipähän tee lisätuhoja. Sain hevosen pois laitumelta ja aloin pommittaa nukkuvaa isäntää. Heräisi nyt, vaikka tiesin puhelimen olevan äänettömällä. Ihmeen kaupalla se vastasikin noin kymmenennellä soittokerralla ja lähti heti hevosautolla avuksi. 


Hugo  könkkäsi auliisti kyytiin. Tuntui jollain tasolla tajuavan tilanteen. Kotona jalan puhdistus, kylmäys ja kaikkien jänteiden koluaminen. Lisäksi nopea haude ja hevonen paksulle olkipatjalle karsinaan heinäkasan kanssa. Illalla kengittäjä tuli vakuuttamaan vaivan olevan kaviossa. Paisetta kehittelee. Melkein taas itku pääsi, mikä helpotus! Kengittäjä vuoli vähän reikää isommaksi ja teki kunnon hauteen. 

Torstaina kengittäjä kävi uudelleen, kun paise ei ollut puhjennut. Selvisi sen olevan todella syvällä. Kengittäjä pääsi paiseeseen asti, mutta se sinnikäs vihulainen ei halunnut tulla ulos. Viikonloppuna paine oli onneksi hellittänyt ja hevonen liikkui jo normaalisti. Tänään saatiin kengät alle ja nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, että se oli tältä osin siinä.

2 kommenttia:

  1. Noi on niin kurjia! Ennemmin toivon että kenkä putoaa kokonaan ja vaikka vie seinämää mennessään kuin että käänne painuu kavioon. Toissakesänä mulla kävi kahdella eri hevosella muutaman viikon sisään noin, toinen näistä Pena. Mutta tokenivat nopeasti eikä havaittavaa paisetta syntynyt, tosin paiseen lailla hoidettiin heti havaintohetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime syksynä meni kanssa yhdellä ponilla, mutta se selvisi säikähdyksellä. Kurjia, mutta onneksi "vain" paise kuitenkin.

      Poista