perjantai 4. elokuuta 2017

Pikainen kisakatsaus


Nopea kisakatsaus muutamiin menneisiin kisoihin Hugon kanssa. 


Ihanat maastoestekuvat näpsi Saara Juurikorpi

1.7. Kangasalla koulukisat. Jotenkin raskas viikko muutenkin takana ja edeltävät valmennuksetkin menneet vähän huonosti. Hevonen ei tuntunut niin hyvältä kuin voisi. Tai eihän hevosessa mitään vikaa ollut vaan itse en vain saanut otetta ja ratsastin jotenkin huonosti. Lähdin kuitenkin kisailemaan vaikka aikuisena ihmisenä olisi voinut ihan jo fiiliksen takia jättää väliin. Mikäs pakko se on lähteä, jos ei hyvältä tunnu? Radat oli oletuksen mukaiset ja prosentit kehnot. Verkassa hevonen oli vaiheittain oikein kiva, mutta ei tullut sellaista renotutta vaan jäi vähän piukeana pohkeen taakse. 


2.7. huristeltiin Niihamaan vähän paremmalla fiiliksellä. Ainut oli jumalaton väsymys, kun yksi ponikin lähti aamun startteihin ja pitkä päivä tiedossa. Lyhykäisyydessään 90cm rata meni ihan kivasti, yksi huolimattomuuspuomi, kun itse vähän puskin muka pelottavalle esteelle. 

Metrissä lähdinkin Hugoa verkkaamaan kuin ”normaalia” hevosta. Sehän oli ollut oikein kiva sileänverryttelyssä. En edes ajatellut sen kummemmin, kun menin lähinnä itseäni varten ottamaan verryttelyhyppyjä aivan liian aikaisin. Hugo alkoi totaalisesti poukkoilla ja jumittaa. Se myös löi verkkaesteille täyden stopin. Olin ihan puulla päähän lyöty enkä heti tajunnut mistä oli kyse. Ilmeisesti vain ahtaan verryttelyn ahdistuksesta. Rata meni sitten vähän kehnosti, kun ainakin itselle jäi huono fiilis päälle. Hugo vähän ylihyppäsi ja meno oli aika poukkoilevaa. Yksi livakka ohimeno, josta 4vp. Todella huonoon ratsastukseeni nähden ihme, että maaliin asti päästiin. 

15.6. Kisailimme Korpilahdella. Tarkoitus oli molempina päivinä hypätä 90cm ja 100cm, mutta auto aiheutti pienoisia sydämentykytyksiä ja ongelmia. En siis ehtinyt 90cm starttiin, joten vaihdoin sen siinä vähän extempore 110 luokkaan, jos 100cm menisi hyvin. Menihän se. Hugo oli metrin radalla vähän vahva, mutta 0/0 rata ja sijoitus 10. 110cm:n rata päättyikin hylkyyn neljännelle esteelle. Hevonen oli jo verryttelyn ja radan portilla vähän kiukun oloinen ja esitti omia liikkeitään. Nelonen oli Hugolle vähän haastavalla tiellä, kun käännyttiin verryttelyn ohi ja siitä poispäin. Ja itse ehkä jäin enemmän vain odottamaan sen sijaan, että olisin ratsastanut jalalla. Että peiliinkatsomisen paikka taas.

16.7. Startattiin samaisissa kisoissa 90cm ja 100cm. 90 menikin ihan mönkään. Hugo teki taas omia muuveja ja mm. kääntyi lähdössä ympäri. Eka kielto tuli kakkosesteelle ja seuraava heti kolmoselle. Otti päähän. Märehdin jo, että nyt se otti siitä 110 luokasta nokkiinsa mun huonon ratsastuksen takia eikä enää ikinä hyppää mitään. Onneksi Hugo ei ole Panda eikä suinkaan ole niin herkkähipiäinen. En vain verkannut sitä laukassa riittävästi. Ennen 100cm luokkaa käytiin päästelemässä maastossa parit kunnon laukkavedot ja hevonen oli ihan erilainen 100cm radalla. Olin tosi tyytyväinen vaikka yksi kielto tuli oman lähestymisvirheen takia. 

30.7. Lähdettiin Pälkäneelle kisailemaan 90cm ja 100cm luokkiin. Nyt ensimmäisen kerran verkkasin Hugoa vähän kotona. Kevyesti jumppailin ja varmaan ihan hyvä ratkaisu. Tallivirkeä Hugo kun otti kierroksia vähän kaikesta. Maastossa käytiin vetämässä parit laukkapätkät ja nautiskeltiin ihanasta kelistä. Jäähdyttelyn jälkeen hevonen autoon ja menoksi.


Nyt pidin pään kylmänä verryttelyn suhteen. Sileän verkkaa ja jos sattuu olemaan tilaa, niin käydä ottamassa pari hyppyä. Hugo oli superhyvä. Rento ja kuuliainen. Esteverkka tyhjeni sopivasti ennen meidän suoritusta ja kävin hyppäämässä kaksi kertaa ristikon. Tämä riittää, kiitos. Siitä pian radalle. Hugo oli radalla hyvä. Ei pöllöilyjä, pomppuja tai kyttäilyä. Paikoitellen vahva, mutta hyvin ratsastettavissa ja kuulolla. Napsastiin neljäs sija puhtaalla radalla.


Siitä oli hyvä lähteä henkseleitä paukutellen 100cm luokkaan. Hevonen oli hyvä, aivan loistava. Nelonen oli vähän ”mörkö”, kukkalankku, joka loi varjoja. Siitä aarjalle ryssin itse lähestymisen, kun vähän missasin sarjan sijainnin ja käänsin huonon tien. Rataa kävellessä jo katsoin, että tässä tarvitaan tarkkuutta, mutta… Ekan osan Hugo vielä tsempaten hyppäsi, mutta toiselle tyssäsi meidän matka, ja kuski meni kierähtämään maahan. Siinä Hugon turpaa selälläni katsellessa ei voinut kuin nauraa. Hevosella oli hivenen hölmistynyt ilme ”Mitä sä siellä teet?”. Aivan oma moka, ei käy kieltäminen. Toki hevonen voisi vähän auttaa eikä samantein sakottaa virheistä ;) Mutta tällaisista minä tykkään, meneepähän oppi perille. Palaute tulee välittömästi, että ei näin. Pääasia, että Hugo oli kiva ja rento koko ajan. Jäi ihan superfiilis ja selkeää ajatusta, kuinka juuri tuo hevonen pitää verrytellä. Jos itse tarvitsen enemmän verryttelyä ja hyppyjä, niin sitten on oltava kylmähermoisempi hevonen alla. Nappulat alkaa löytyä…


 Eihän kaikista vain ole kisahevosiksi, että jos Hugo nyt alkaa selkeästi ahdistua, niin ehkä sitä ei kannata sellaisiin tilanteisiin viedä. Sitä tuossa Korpilahden maastoissa pyöriessä mietin, kun hevonen osoitti kisa-aluetta lähestyttäessä hyvin selkeästi, että mielummin kääntyisi sinne rauhallisille metsäpoluille… Hallikisat tuollaisen hevosen kanssa taitavat olla aika ongelmallisia, kun muuta verryttelymahdollisuutta ei yleensä ole. Miettii jotain Niihamankin hallikisaverkkoja niin ahdistuuhan siinä itsekin. 


Näistä kisareissusta oppinut, että kunnon sileänverryttely ja paaaljon laukkaa. Sen jälkeen esteverkkaan ja vain pari hyppyä alle ja radalle.




Mutta hei, me käytiin maastoesteitä treenailemassa! Hugo vaikutti alkuun aika järkyttyneeltä ja stoppailikin vähän jokaiselle esteelle. Mutta se meni vedet, haudat ja kaikki. Olin aika yllättynyt. Lopussa hevonen tuntui pääsevän vähän jyvälle, että ihan hypättäviä esteitä ne vain ovat ja loikki hienosti menemään. Korkealta kylläkin, mutta tuli palo mennä uudestaan. Itselle teki myös todella hyvää, kun sai taas tuntumaa hevoseen uudenlaisissa tilanteissa. 

3 kommenttia: