tiistai 17. huhtikuuta 2018

"Siinä on aika paljon Hevosta...!"


Tämän kommentin kuulin eräältä vanhalta ratsastuksenopettajaltani, kun hän viime keväänä kuuli, että olin ostanut Hugon. Otin sen silloin negatiivisena kommenttina hevosesta ja sen käytöksestä. Taas yksi manaamassa hevosta. Monelta suunnalta kun kuuli Hugosta jos mitä kommenttia. Mikähän pommi mulla on allani? Ostohan siis tapahtui silloin ihan videon perusteella ja hevosta kokeilematta, mutta valmentajan vahvalla suosituksella. Valmentaja sanoi hevosen sopivan mulle kuin hanska käteen ja niin on kyllä ollutkin. Sopivan reaktiivinen kaveri.

Vasta vähän myöhemmin tajusin, että kyseinen kommentti oli hevosen laadukkuudesta. Siinä ON paljon hevosta, mutta positiivisessa mielessä. Siinä on laadukkuutta, kapasiteettia, kokoamiskykyä, voimaa ja liikettä. Nyt vasta alkanut itsekin tajuamaan, kuinka laadukas ja lahjakas hevonen se on. Valmennuksissa on tullut pätkittäin hienoja "wau!"-fiiliksiä hevosen kanssa. Pääkoppa sillä ei ehkä ole parhain kisaamista ajatellen, mutta muuten siinä on paljon enemmän kuin tätiratsastaja tarvitsee. Jos sen pää kestäisi paremmin kisaamista, eipä se olisi koskaan minulle päätynytkään.







Esteillä hyppykykyä riittää, sitä ei käy kieltäminen. Kaikki valmentajat ovat hevosen laadukkuuteen tykästyneet ja sitä kehuneet (samalla, kun ratsastaja saa noottia).  
Valmentajien kommentteina on ollut myös hevosen varovaisuus. Pantsu kommentoi hevosen olevan äärimmäisen tarkka ja varovainen hevonen, joka tarvitsee sen mukaista ratsastusta. Minä en saisi muuttaa yhtään ratsastustani, kun esteet nousevat. No alkaa siinä välillä polvi tutista, jos esteet nousevat liikaa. Sellainen kevyt itsesuojelu kasvoi, kun pyöräytti muutaman lapsen.

Varovaisena hevosena Hugo mielummin pysähtyy kuin ottaa puomin. Ja jos se ottaa puomin, se korjaa sen reilusti ylihyppäämällä. Eikä ole muuten siinä vaiheessa kiva keikkua kyydissä. Silloin on sisuskalut muutaman kerran pyörähtäneet, kun on loikattukin reippaasti ylimitoitettuja hyppyjä. 

Eräässä Kullon estevalmennuksessa oli hevosella taas vähän jännittyneempi päivä. Oli kovin piukea ja koitettiinkin pienillä hypyillä saada sitä vain rennoksi. Hevonen löi liinat kiinni pariinkin otteeseen. Kullo lohdutteli, että itse ratsastin hyvin, moni muu hevonen olisi sillä ratsastuksella mennyt superhyvin, mutta Hugo on vähän eri maata. Positiivista tietysti, mutta ei silti paljon lohduta. Ainakin tämä hevonen opettaa tarkaksi ratsastajaksi.

Kullo kommentoi myös, että se olisi jo hyvin nuorena pitänyt yrittää opettaa rentoutumaan ja luottamaan ratsastajaan, noin vanhan kanssa se on vaikeaa. Sen historiasta ulkomailla ei ole mitään tarkempaa tietoa, mutta Suomessa perustyö on tehty hyvin. Kullon kommenttina oli se, että ratsastajana minun pitää olla hyvin tarkka ja varma. Jos yhtään annan esimerkiksi ohjaa ennen estettä, tämä hevonen lyö liinat kiinni ja epäröi, että tässä on joku juttu. Se tarvitsee hyvin varmaa ja tarkkaa ratsastusta ja siltikin se voi stopata tai luikahtaa ohi. Kullokin totesi Hugon olevan tosi nopea liikkeissään ja reaktioissaan. Se tekee esteellä päätöksen ihan viime tipassa eikä juurikaan kuskia auta. Muutamat kerrat olen päässyt hyppäämään sen kanssa niin, että se ei sakota virheestäni, muuten se onkin hyvin tarkka.

Suosituksena on tullut myös kiertää Hugon kanssa paljon vieraissa paikoissa. Että se tottuu ja oppii rentoutumaan nopeammin. Niin, onhan sen kanssa kierrettykin... En silti usko, että Hugo ikinä varsinaisesti tasaantuu, se on kuitenkin jo "vanha", 10-vuotias. On totta, että Hugo on huomattavasti parempi, kun sen kanssa käy tiuhaan eri paikoissa. Talvella oli paljon taukoa muualla kulkemisesta, niin hevonen oli helposti jännittyvämpi. Mutta tasaantuukohan se ikinä? On sen oloinen hevonen, että vielä päälle 20-vuotiaana se singahtaa karkuun, kun joku on unohtanut kentän viereen ämpärin, joka ei ole siinä ennen ollut.

Jotain positiivista kuitenkin. Juniori, nyt 5-vuotias lapseni, vinkui ratsastamaan ponilla. Laiskana äitinä totesin meneväni ratsastamaan Hugon, että jos tyttö sen selässä kävelisi. Tämä kävi ja mietin kyllä hetken, että kuinkahan tuo onnistuu Hugetin kanssa. Hugo yllätti. Heivasin lapsen kypärä päässä hevosen selkään ja lähdin taluttamaan. Hugo asteli niiin varovasti, ettei ole koskaan kävellyt niin hitaasti ja askeliaan varoen. Ajattelin sen jo olevan kipeä. Se ei ollut jännittynyt tai pelokas, mutta tarkkana selkeästi kuulosteli selässä olevaa kallista lastia. Olin kyllä yllättynyt hevosen reaktioista. Kai se tajuaa, että nyt selässä on pieni? Tai sitten se vain oli kauhusta jäykkänä, kun siellä olikin ihan outo otus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti