keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Se on tamma!

Tilauksessa oli terve läsipäinen sukkajalka ja varovaisena toiveena tamma. Maanantaina tulin töistä ja kannoin hevosille vedet laitumelle. Tavan mukaan tsekkasin hevoset samalla läpi, on kengät jaloissa eikä haavoja missään. Pandalta peräpään ja tissien vilkaisu ohimennen. Pandan tissit olivat edelleen isot kuin lypsylehmällä, mutta perä oli selvästi löystynyt. Hihkaisin isännälle, että ensi yönä varsotaan, nyt se kamera on laitettava paikoilleen. Niin, tavan mukaan suutarin lapsella ei ole kenkiä. Kamera on odottanut asentajaansa hyvän tovin. Sen verran (ehkä liiankin hyväuskoisesti) tammaani luotin, että antaa se selvät merkit ennen varsomista jos niitä vain seuraan.

Illan kameraa vilkuilin, mutta väsy alkoi painaa puolen yön jälkeen. Silloin Panda rouskutteli kaikessa rauhassa heiniä. Laskeskelin, että jos puolen tunnin päästä laitan kellon herättämään, ei mitään ole vielä ohi. Hyvin arvioitu. Kellon herätettyä tamma oli jäljistä päätellen käynyt juuri makuulla ja alkoi olla levoton. Kamerasta sitä tovin seurailin ja suuntasin sitten talliin. Limapussi näkyi jo ja vedet olivat tulleet. Kovasti tamma ponnisti (taas seisaallaan), mutta homma ei tuntunut etenevän. Ei auttanut kuin vähän kopeloida tammaa. Etujalka tulossa, mutta jotenkin huonosti. Toista jalkaa en löytänyt. Kipitin herättämään isännän avuksi.
Juuri syntynyt pikkuneiti!

Toinen etujalka oli kyllä tuloillaan, mutta toinen jossain mutkalla. Nopea tilannearvio ja kilautus paikalliselle eläinlääkärille, että tuleeko tässä kiire vai saadaanko homma hoidettua itse. Ell ohjeisti tuuppaamaan varovasti varsaa ensin takaisin päin ja sitten kaivelemaan jalat oikeaan asentoon. Näin toimittiin ja sitten sain noukittuakin molemmat etujalat matkaan ja pääkin oli tulossa kuin oppikirjan mukaan. Homma ei tuntunut kuitenkaan ponnistuksista huolimatta etenevän, joten vedettiin isännän kanssa varsa maailmaan. Siihen se pötkähti, sabino tammavarsa.
Emäkin otti vähän lepoa rutistuksen jälkeen.

Siinä ihmettä tuli melkein loppuyö ihailtua, autettua sitä vähän tissille ja seurattua, että kaikki sujuu hyvin. Jälkeiset tulivat ja varsa oli tissillä useaan otteeseen. Panda oli levollinen ja paljon paremmin tilanteen tasalla kuin ensimmäisessä varsomisessa. Kun oma adrenaliini alkoi haihtua, alkoi uni painaa. Kamerasta vielä sängyssä seurailin, että tammalla ja varsalla oli kaikki hyvin. Vajaa 3h unta ja kello soittamassa pirteänä ylös. Yllättävän pirteänä sitä oikesti nousikin. Olihan siellä uusi tulokas tallissa.

Ekat ulkoilut.
Lasten kanssa vähän varsan ihailua ja tarkistus, että kaikki on molemmilla hyvin, aamutalli ja ei kun töihin parin suklaalevyn ja energiajuoman kanssa. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa tämän varsan seurailun. Jätin Pandan ja varsan vielä päiväksi sisälle, että saatoin kamerasta vahtia tilannetta aika ajoin. Isännänkin olin valjastanut päivän mittaan vilkuilemaan puhelimensa näyttöä, kun se asensi siihen jopa kameran oman ohjelman.

Onhan se yhtä jalkaa!
Mietin, että kuinka varsominen olisi sujunut ilman vahtimista? Pandan ensimmäisessä varsomisessa neljä vuotta sitten toinen etujalka autettiin koukusta, tässä tuntui olevan vielä enemmän jumissa. Olisiko luonto kuitenkin hoitanut ja tamma saanut sen omin avuin ulos jos olisi vain odotellut? Missä ajassa sitä pitäisi puuttua? Pelkonahan on se, että jos ei ajoissa puutu, niin pian on jo kiire ja apu yleensä aika kaukana.

10 kommenttia:

  1. Onnea vielä hienosta tammavarsasta! Tässä kyllä taas näkee, että ne varsomiset pitää valvoa. Voi hyvin olla, että jos ette olisi olleet auttamassa niin varsa joko ei olisi tullut ulos ollenkaan tai ei ainakaan ajoissa jäädäkseen henkiin.

    VastaaPoista
  2. Onnea kauniista varsasta, sitä tuli mitä tilattiin :) Mistä orista tämä oli? Ja juu, minäkin ihmettelen niitä hulda huolettomia jotka jättävät tammat selviämään yksinään. Turha puuttuminen tietty pois, mutta nimenomaan valvonta ja suunnitelma, kuinka sitten toimitaan jos näyttää siltä että täytyy toimia. Vaikka täytyy sanoa että minunkin tallissani on syntynyt asiakkaan varsa salaa - sitä valvottiin kahdella kameralla, minä tässä pihassa ja omistaja kotonaan kymmenen kilometrin päässä ja silti ensikertalainen tamma onnistui pyöräyttämään varsan maailmaan yksinään. Onneksi synnytys meni silloin hyvin ja ehdimme sitten tsekkaamaan jälkeisiä ja auttamaan hiukan hukassa olevaa varsaa tissille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Isänä hienoja jälkeläisiä Norjassa jättänyt Storhaugs Crusader. Itsekin ori aikanaan suorittanut hyviä tuloksia esteradoilla. Suoritusponia varsasta toivonkin.

      Poista
  3. Onnittelut varsasta! En uskaltanut edelliseen kirjoittaa, että meidän yliaikainen myös vedettiin ulos - oli todella iso syntyessään, eikä tamma olisi sitä omin voimin ulos saanut. Rohkeat ottaa riskejä, minä ennemmin palkkaan arsenaalin väkeä ja teippaan silmät auki itseltäni kuin lasken sen varaan, että luonto hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, parempi se on olla mukana seuraamassa ja puuttua ennenkuin menee sekä tamma että varsa.

      Poista
  4. Onnittelut kauniista varsasta!

    VastaaPoista
  5. Onnittelut, upea varsa!!!!
    Meillä on ell ohjeistanut niinkin karusti kuin että jos varsomisessa on joku ongelma, ei ole aikaa odottaa eläinlääkäriä apuun. (Tähän väliin huomautan että asumme pohjoisessa, välimatkat varsin pitkät)
    Jos varsa on virheasennossa ovat tamman työnnöt niin voimakkaat verrattuna monen muun eläimen työntöihin (tämän allekirjoitan,itsellä todella paljon kokemusta muiden kuin hevosten synnytyksistä) että asiat menevät pieleen todella nopeasti. Että tästä hyvästä on tullut valvottua vähän liiankin kanssa noita varsomisia. Eihän siinä mitään jos valvoo oikeana yönä mutta entä jos ei... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, että helposti menee joku pieleen. Meilläkin päivystävä aina kymmenien kilometrien päässä.

      Poista